Julkaistu: 28.5.2005 lehdessä osastolla Matka
ODESSA. Tässä taisi käydä sellainen Kwai-joen silta -ilmiö.
Historiallisesti merkittävä Kwai-joen silta Thaimaassa on kuuluisa 1957 valmistuneesta seitsemän Oscaria saaneesta sotaelokuvasta.
Nykyinen silta ei ole edes aito, koska liittoutuneet pommittivat alkuperäisen hajalle maaliskuussa 1945. Monelle matkaajalle silta on elokuvaan verrattuna laimea elämys, ellei suoranainen pettymys.
Olen Odessassa maailmankuulujen Potemkinin portaiden yläpäässä, enkä osaa vaikuttua. Vuosina 1837-1841 rakennetut rappuset sentään ovat aidot.
Portaiden alla on ollut kirkko. Nyt meren ja portaiden välissä on ruuhkainen rantakatu, laivaterminaali, pari ajoramppia ja parkkipaikka. Taustalla häämöttää kaupungin ainoa viiden tähden hotelli Odessa.
Näkymä portaita ylös on vaikuttavampi.
Takaisin on kiivettävä omin voimin, kaikki 192 rappusta. Portaiden vieressä kulkeva köysirata on syvässä ruosteessa. Puolivälissä matkaa on onneksi kahvila, jonne voi vetäytyä lepäämään.
Miten rappusista tuli Ukrainan ehkä kuuluisin nähtävyys? Ja kenen Potemkinin portaat? Grigori Potemkin (1739-1791) oli yksi Katariina Suuren lukuisista poikaystävistä ja Krimin kuvernööri. Potemkinin väitetään rakennuttaneen kulissikyliä Katariinan Krimin kiertueelle 1787 tehdäkseen keisarinnaan vaikutuksen.
Väite ei tosin pidä paikkaansa, mutta kieleen jäi ilmaisu "Potemkinin kulisseista".
Potemkinin mukaan nimettiin myös panssarilaiva, jonka miehistö kapinoi Venäjän vuoden 1905 vallankumouksessa. Portaille ilmaantui siviilejä osoittamaan kunnioitusta Potemkinin kapinallisille. Tsaarin sotilaat kuitenkin avasivat tulen kohti väkijoukkoja.
Verilöylyn ikuisti Sergei Eisenstein elokuvassaan Panssarilaiva Potemkin (1925). "Odessan portaat" on elokuvan historian tunnetuin ja kopioiduin kohtaus. Eisensteinin vallankumouksellisen montaasitekniikan ansiosta elokuva vähitellen hyväksyttiin taidemuodoksi muiden joukossa.
Elokuvan ja sosialismin vallankumouksellista yhtymäkohtaa on mukavampi pohtia kylmällä oluella vehreän Primorskin bulevardin sievillä terasseilla portaiden yläpäässä kuin itse portailla. Tunnelman luomiseksi korvalappustereoihin kannattaa valita Šostakovitšia, Eisensteinin mykkäelokuvan tunnelmanluojaa.
Sateen sattuessa historiallisiin tunnelmiin pääsee läheisen hotelli Londonskajan pubissa. Eisenstein asui Londonskajassa kuvausten ajan.
Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi