Julkaistu: 2.2.2008 lehdessä osastolla Matka
Rehevän Tongassin kansallispuiston sademetsän läpi virtaa jäätiköstä sulava pieni joki.
ALASKA. Nyt ollaan syvällä pusikossa. Naavaiset puut huokailevat, puro yltyy vesiputoukseksi ja kasvillisuutta ponnistaa maasta tuhottomasti. Kaikki on vihreää. Taikametsä.
Tongassin kansallispuisto läntisessä Alaskassa on maailman laajin lauhkean vyöhykkeen sademetsä.
Kymmenen kilometrin kävelykierros paljastaa, että Amerikassa kaikki todellakin on suurempaa: hontelot mustikanvarvut ulottuvat lantiolle. Itse mustikatkin ovat tietysti isompia kuin pikku-Suomessa, mutta maistuvat ihan samalta.
Melkein kuin Suomessa, muttei aivan kuitenkaan -olo tulee monta kertaa viikon mittaisella Alaskan lounaisrannikon risteilyllä.
Alaska on suosituimpia ja nopeimmin kasvavia risteilykohteita. Kesällä 2007 miljoona turistia seilasi rannikon huimissa maisemissa. Määrä on yli nelinkertainen vuoteen 1990 verrattuna. Risteilyllä villiä pohjolaa kokee sellainenkin, joka ei muuten lähtisi erämaahan tarpomaan.
Seattlesta lähtenyt risteilymme matkaa yhtä suosikkireiteistä. Ensimmäinen päivä kuluu laivaan tutustuessa.
Toisena päivänä Alaskan pääkaupungissa Juneaussa pääsemme katsomaan ensimmäistä jäätikköä. Mendenhallin jäätikkö hohkaa kylmää, vaikka seisomme keskellä sademetsän rahkasammalmättäikköä.
Jäätikkö on sulanut nopeasti. Juneaulaiselle oppaalle ilmiö on vaikea, sillä turistit toivat kaupunkiin viime vuonna 125 miljoonan euron tulot, mutta toisaalta he kuluttavat pohjoisen arkaa luontoa. Hän kiemurtelee ja siirtyy keskustelemaan utahilaispariskunnan kanssa raittiuden hyveistä.
Seuraavana päivänä Skagwayssa hyppäämme junaan, puksuttelemme parikymmentä minuuttia Klondyken kultakuumeraiteita ja hyppäämme junasta sademetsän reunassa.
Nyt vasta pusikossa ollaankin. Oppaat kertovat, että hirvien hyökkäykseltä voi suojautua piiloutumalla puun taakse. Myös karhuriski käydään perusteellisesti läpi.
Retkistä junamatkan ja sademetsäkävelyn yhdistelmä oli halvimmasta päästä, 80 dollaria (noin 56 euroa). Retkivaihtoja on kymmeniä: helikopterisafareita, metsurishow, loimulohenpaistoa, valaiden katselua ja maisemakierroksia. Retkiä myydään myös satamissa, missä ne ovat usein halvempia kuin laivassa.
Tihkusateinen Skagway muistuttaa teemapuistoa. Broadway-pääkadun varren taloja on kunnostettu kultakuumeen aikaiseen kuntoon, kaupat elävät turisteista, ja laadukkaassa museossa käy selväksi, että kultakuumeen aikana meininki on ollut rajua jopa villin lännen mittakaavassa.
Runsaat sata vuotta sitten Skagway paisui 10000 toiveikkaan telttakyläksi. Nyt vakioasukkaita on 860, ja teltta- ja asuntovaunukylässä asuvat muualta tulleet turistisesongin työläiset.
Neljäntenä aamuna terävä räsähdys kertoo, että sinertävästä jäätiköstä lohkeaa palanen veteen. Laiva viettää koko päivän Glacier Bayn kansallispuistossa. Aavemaiset maisemat vetävät puheliaan Tennesseen-miehenkin hiljaiseksi. Kamerat käyvät.
Taas tulee mieleen Lappi, muttei maisemista vaan hiihtokeskuksen rinneravintolaksi muuttuneesta laivan kansibaarista. Kalpea aurinko paistaa kylmästi. Tarjolla on, totta kai, terästettyä kaakaota.
Laivalle tulleet kansallispuiston oppaat kertovat puiston luonnosta. Amerikkalaiset kuulijat ovat loputtoman kiinnostuneita eläinten ja jäätiköiden vaarallisuudesta. Luonnonystäville on tarjolla esitelmiä koko risteilyn ajan.
Sitkeimmät pysyvät kannella melkein koko valoisan ajan. He haluavat nähdä valaita. Vedestä kaukaisuudessa purskahtava vesisuihku saa aikaan ihastuneita kiljahduksia, mutta kiihtymystä aiheuttavat myös pyöriäiset ja hylkeet.
Glacier Baystä käännytään kohti etelää.
Viidentenä päivänä Ketchikanissa uskaltaudumme snorklaamaan, märkäpuvuissa tietysti. Vesi on hieman sameaa, mutta elämys on valtava.
Kuudentena päivänä on niin lämmintä, että osa väestä ottaa uimapuvussa aurinkoa ja pulikoi uima-altaissa.
Illalla Brittiläisen Kolumbian pääkaupungissa Victoriassa ollaan jo sen verran sivistyksen parissa, että Alaskan hiljaisuutta on kova ikävä.
Mitä jos käännyttäisiinkin takaisin, eikä jatkettaisi seuraavaksi aamuksi Seattleen?
Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi