NÄHTÄVYYS

Vaahtokarkkeja laavan loimussa

Guatemala. Olemme kiivenneet puolitoista tuntia Guatemalan Pacay-tulivuorelle, kun vihdoin näemme punaisen laavavirran. Se valuu hitaasti vanhan, jäähtyneen laavan outoja kivikumpuja myöten.

Oppaamme Rodolfo hehkuttaa, kuinka onnekkaita olemme: juuri neljä päivää sitten laavajoki puhkesi jälleen.

Tulivuoresta kun ei koskaan varmaksi tiedä. Usein Rodolfo saa selittää pettyneille turisteille, miksi matkaoppaiden kuvista tuttua laavajokea ei näy.

Joki ei tee äkkiliikkeitä, joten sitä voi lähestyä aika rauhallisin mielin, jos pystyy olemaan rauhallinen 600-asteisen sulan laavan lähellä. Metrin päähän pääsee niin, ettei iho pala, mutta kengänpohjat jo sulavat.

Israelilaiset matkatoverit yrittävät turhaan paahtaa vaahtokarkkeja sulan laavan paisteessa. Monta sekuntia he eivät pysty pitämään karkkia grillausetäisyydellä.

Kun laavaan heittää kiipeilijän tukevan puusauvan, se leimahtaa liekkeihin.

Vastavalossa näkyy hyvin, miten ilma kiehuu laavakentän päällä.

Rodolfon mukaan laavaa vaarallisempaa on kuitenkin huoleton kivillä hyppely jäähtyneen laavakentän kuumaisemassa. Muutama päivä aiemmin amerikkalainen turisti rikkoi polvensa.

Tulivuorelle lähdetään Guatemalan Antiguasta. Pikkubussilla matka San Franciscon pikkukylään 1800 metrin korkeuteen kestää puolitoista tuntia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi