Viipurin katukuva on surullisen kaunis

Vanhan keskustan rakennuksista on hyvässä kunnossa vain murto-osa. Kunnostustyö etenee edelleen tuskallisen hitaasti.
Neuvostoaika säästi talot, mutta unohti kunnostuksen

viipuri. Arkkitehti Zhanna Hvatova sukeltaa Viipurin satamassa sijaitsevan Pakkahuoneen rakennustelineiden uumeniin. Varttia myöhemmin hän kapuaa takaisin kadulle ilman tahran tahraa.

Perässä seuraava valokuvaaja näyttää siltä kuin olisi nyhrännyt viikon liituvarastossa. Hvatova hymähtää. Hän tuntee Viipurin restauroitavat rakennukset, sillä hänen toimistonsa suunnittelee ne kaikki.

Niitä ei ole monta. Valmiit suunnitelmat on olemassa vain Pakkahuoneesta ja Lehtovaaran ravintolasta Linnankadulla.

"Valitettavasti monissa vanhoissa taloissa vain julkisivu maalataan", Hvatova huokaa.

Remonttihaluja kyllä on. Pressuilla peitettyjä taloja näkyy useita, mutta rahaa puuttuu.

"Moni talo on peitettynä todella pitkään."

Viipuri kaunistuu tuskallisen hitaasti. Sen huomaa, kun kartoittaa niemenkärjen vanhan keskustan.

179 rakennuksesta julkisivultaan hyvässä kunnossa on vain 33 eli joka kuudes. Peräti 123 rakennusta on rapistuneina, 20-30 niistä remontoitavana, ja 23 rakennusta on raunioina tai erittäin huonossa kunnossa.

Ihan kaikkea ulkokuori ei kerro. Vaikka talot ja tontit ovat valtaosin kaupungin omistamia, asunnot ovat pääasiassa yksityisomistuksessa.

"Jotkut asunnot ovat sisältä hyvinkin hienossa kunnossa", suomalaisessa Viipuri-keskuksessa työskentelevä Tatjana Shumilina kertoo.

Parhaaseen kuntoon on saatu Viipurin sydän.

Kauppatorin, Pietari-Paavalin kirkon ja Raatihuoneenpuiston ympäristöt on pääosin restauroitu. Pääkatu Lenina, entinen Torkkelinkatu, on sekin siistitty.

Mutta kun astuu korttelin verran sivuun, palaa todellisuuteen.

Parvekkeet repsottavat, rappaukset putoilevat, sisäpihat kasvavat korkeaa heinää.

Alvar Aallon keskuskirjastoa on hiljalleen kunnostettu, osin suomalaisvaroin. 7 miljoonan euron kustannusbudjetista on koossa kuitenkin vasta neljännes. Seinät hilseilevät ja katto vuotaa.

Jotta asuntoja alettaisiin toden teolla kunnostaa, Viipurin alueelta tulisi löytää riittävästi hyvätuloisia asukkaita. Neliöhinta kunnostetuissa asunnoissa vaihtelee 1000-2000 eurosta vanhan keskustan Weckrothin talon yli 4000 euroon.

Tavallisille tai edes keskituloisille viipurilaisille hinnat ovat mahdottomia.

Kaupunkia ympäröivät teollisuushankkeet eivät nekään ole säteilleet riittävästi vaurautta kaupunkiin. Uuraan öljysatama ja suunniteltu Nord Stream -kaasuputkihanke sijaitsevat aivan Viipurin naapurissa, mutta niiden vaikutukset ovat vain välillisiä.

Tarvittaisiin kipeästi lisää juhlia.

Elokuun alussa Viipurissa vietettiin Pietarin alueen eli Leningradin oblastin 82-vuotisjuhlaa. Sitä varten saatiin aluehallinnolta kunnostuksiin 100 miljoonaa ruplaa (reilut 2 miljoonaa euroa).

Onneksi ensi vuonna tulee kuluneeksi 300 vuotta siitä, kun Pietari Suuri valloitti Viipurin Ruotsilta. Tällä kertaa Venäjän keskushallinto on luvannut raottaa kirstuaan.

Vanhojen talojen tulevaisuus näyttää silti positiivisemmalta kuin kertaakaan 65 vuoteen.

Neuvostoaikoina Hvatovan toimistossa oli 35 työntekijää. Suunnitelmia kyllä tehtiin, mutta rakennustelineiden pystyttämiseen asti päästiin harvoin.

"Silloin tehtiin paljon pöytälaatikkoon. Nyt kiinnostus aitoon kunnostamiseen on kasvanut, ja vanhoja suunnitelmiakin on pikku hiljaa kaivettu esiin laatikoista."

Vielä on toivoa. Ja kiire.

OIKAISU

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi