Julkaistu: 11.6.2005 lehdessä osastolla Matka
Pentti Kronqvist rakensi arktisen museonsa vajaat 20 vuotta
sitten.
Kukaan muu ei kunnolla uskonut, että Nanoqista (jääkarhu grönlanniksi)
tulisi totta, sillä Kronqvist ei saanut hankkeeseensa julkista rahaa tai
suuria avustuksia. Niitä hän ei ole saanut vieläkään: sentään yhden
toiminta-avustuksen Svenska Kulturfondenilta, Ruotsalaiselta
kulttuurirahastolta, joka päätti lahjoittaa 8000 euron henkilökohtaisen
tunnustuksen myös Kronqvistille itselleen.
"Se olikin ensimmäinen palkka, jonka olen tästä työstä saanut", Kronqvist huvittuu.
Kaiken, mitä Nanoqissa on, Kronqvist on hankkinut tai saanut itse. Jotkut taiteilijat, naparetkeilijät tai Nanoqiin muutoin ihastuneet ovat lahjoittaneet museoon kokoelmiaan tai esineitään.
Puutavarayhtiö UPM puolestaan maksaa palkan yhdelle Nanoqin neljästä kesäoppaasta jonkinlaiseksi korvaukseksi siitä, että se saa käyttää Nanoqia vierastilaisuuksiinsa. Yhden oppaista rahoittaa Pietarsaaren kaupunki, kaksi muuta Nanoq itse.
Mutta mitä tapahtuu Nanoqille, kun Kronqvist ei enää jaksa vetää sitä yksin?
Sitä kukaan ei tiedä.
"Eräs ystäväni sanoi, että sitten Nanoq loppuu", Kronqvist kertoo, "mutta eihän niin saa käydä. Minusta kuntien pitäisi yhdessä palkata tähän museonjohtaja ja ottaa museo hoitaakseen."
Tuntuu uskomattomalta, ettei niin ole jo tehty.
Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi