Julkaistu: 2.4.2010 lehdessä osastolla Matka
Turku. Tuomiokirkko ja Turku kuuluvat lähtemättömästi yhteen, mutta yksityisetsivä Jussi Vareksen jalanjäljillä Turku saa toisenlaiset kasvot.
Toki kirkon viileys voisi auttaa Reijo Mäen romaanihahmoa itse aiheutettuina raskaina aamuina, mutta niinä hetkinä Vares luottaa apteekin ravitsevaan tarjontaan.
Sinne siis.
Kirjailija Reijo Mäki avaa tottunein ottein
olutravintola Uuden Apteekin oven. Aamupäivän verkkaisuus näkyy juottolassa. Hyllyköiden pullorivit seisovat suorina kuin tinasotilaat.
"Kun Vares siirtyy automaattiohjaukselle, paikkana on Uusi Apteekki", Mäki sanoo.
Kirjoissa Jussi Vares paljastaa rikoksia ja viettää keski-ikäisen miehen turhankin vallatonta elämää pitkin Turkua. Syke on niin hengästyttävä, että dekkarien kautta ulkopaikkakuntalaisetkin alkavat tuntea kaupungin melkein yhtä hyvin kuin siellä aikansa asuneet.
Uusi Apteekki antaa lähtöpotkun monelle Vareksen päivälle, parantaa pahan olon ja toimii tarvittaessa illan viimeisenä etappina.
"Tutut kaverit ja kyyppari Korpelan tuimat kasvot", kirjailija Mäki sanoo syyksi sille, miksi Vares viihtyy olutravintolan ensimmäisessä sarkofagissa, joksi pöytää kirjoissa kutsutaan.
Mäen kirjoissa esiintyvä Korpela saa aina nimensä eteen tittelin kyyppari.
"Edes Vares ei tiedä Korpelan etunimeä", Mäki lisää, eivätkä kirjatkaan sitä kerro.
Nyt etunimetön kyyppari seisoo tiskin takana.
"Kun meidän poika oli kahdeksan, hän kysyi minulta: 'Isä, onko sinun oikea etunimesi Tapio'", Korpela hymähtää oikeasta nimestään.
Kyyppari tunnistaa ravintolansa ovella kulttihahmon perässä juoksevat matkailijat.
"Varsinkin kesälauantaisin heitä tulee paljon. Kutsumme niitä leikkisästi Vares-turisteiksi."
Mäelle piipahdus Uuteen Apteekkiin sujuu kahvikupin ääressä, mutta sumppia hän suo harvoin Varekselle, joka luottaa huurteiseen tuoppiin.
Apteekista Mäki porhaltaa nahkatakin liepeet heiluen kohti
lounasravintola Koulua.
Vareksen annosvalikoimaan eivät kuulu tofut, kukkakaaligratiinit tai muut kasvisannokset. Koulun ruokalistalta löytyy kotoinen jauhelihaspagetti, joka riittää Mäelle ja kelpaisi myös Varekselle.
Kirjoissa Turun alamaailman edesottamukset ja Vareksen tutkimukset tapahtuvat usein keväisin tai kesällä.
Aurajoen
jokilautta Föri vilahtelee kirjoissa, kuten myös lautan vieressä kesää odottava
jokiravintola Esposito. Se mainostaa itseään Turun vanhimmaksi ja aidoimmaksi laivaravintolaksi.
Kuvaus sopii hyvin Varekselle. Hän vierastaa pintapaikkoja, julkkisten yökerhoja ja näyttäytymistä kertakäyttötyrkkyjen seurassa.
"Mietiskelypaikka", Mäki kuvaa Vareksen Espositoa ja osoittaa Aurajoen toiselle puolelle, jossa vastapuolen kerrostalo pääsi esille Lännen miehen murhapaikkana.
Vares ei ole naimisissa, mutta romantiikkaa hän harrastaa monella tavalla. Nuorena oikeustieteen opiskelijana Vares viihtyi
Samppalinnanmäellä, eikä paikka ole vieras hänelle keski-iän kynnykselläkään. Kukkulalta aukeaa huikea näkymä Turun yli.
"Luontoromantiikka. Sitä Vares täällä harrastaa", Mäki sanoo.
Ei siitä sen enempää. Tummanpunainen auto odottaa Mäkeä, ja matka jatkuu.
Sarjan tuoreimmassa osassa Valkovenäläinen Vares joutui selvittämään dekkarikirjailija Juhani Oxbackan murhaa. Tutkimukset veivät
Sir Okken oluttupaan, jossa Oxbacka tapasi istua.
Oluttuvan omistajaan Oxbackan traaginen poismeno jätti kahdenlaisia tunteita.
"Henkinen helpotus, taloudellinen takaisku", Sir Okke eli Olavi Ahlqvist kuvailee kirjailijan poistumista oikosääristen leiriin.
Oxbackan perään on turha enää itkeä, kun Mäen auto kaartaa jo Kakolanmäelle.
Kakolanmäen vankilan muurien sisäpuolella istuu monia Vareksen entisiä asiakkaita ja puolituttuja. Myös monivuotinen tietolähde Kyypakkaus tuntee tiilirakennelman arkkitehtuurin sisältä.
Nykyään Vares saa lähettää konnansa uuteen osoitteeseen, kun Kakolanmäellä lyötiin ovet lopullisesti säppiin.
Kakolanmäeltä
Kupittaalle on matkaa muutama kilometri, mutta henkisesti etäisyys jää vielä lyhyemmäksi. Molempiin joudutaan.
Vareksen ystävä novellikirjailija Luusalmi saa kyydin Uudesta Apteekista suoraan Kupittaan mielisairaalaan Mäen uusimmassa kirjassa Kolmijalkainen mies, joka ilmestyy kesäkuussa.
Kirjassa reippaasti maksaansa työllistävä Luusalmi alkaa kirjoittaa Uudessa Apteekissa Sinuhea uusiksi, ja lähipiiri toimittaa lyhytprosaistin Kupittaalle kuivumaan.
"Vares ja pastori Alanen porhaltavat taksilla Kupittaalle katsomaan ystäväänsä", Mäki paljastaa.
Päivä lähestyy päätöstään, ja Mäen auto pysähtyy viimeiseen kohteeseen. Yksityisetsivän omaisuus rajoittuu pieneen asuntoon
Läntisellä Pitkäkadulla. Portin kohdalla lukee numero 16B, ja sisäpihalta voi kiivetä pari kerrosta portaita Vareksen asuntotasanteelle.
Siellä Vares hörppii aamukahvinsa idyllisessä miljöössä, vaikka yksityisetsivän Orkuksi ristimä pihaorava onkin kadonnut. Ehkä jopa lopullisesti.
Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi