ottakaa vastaan ihmisuhrinne"

Edinburghilainen opas esittelee matkailijoille väkivaltaisen riivaajan

edinburgh. "Please, älä sammuta valoa", uikuttaa kryptassa kaksi toisiinsa takertunutta teinityttöä.

Jos olisimme elokuvissa, taustamusiikin viulut äityisivät kohti hurjinta crescendoaan ja hivuttautuisimme punaisilla penkeillämme vielä hiukan alemmas.

Eletään kuitenkin tosi elämää, keskiyön tuntumassa edinburghilaisella hautausmaalla. Mutta aivan kuten elokuvissa, tämäkin kohtaus päättyy hysteeriseen kirkumiseen.

"Kuolleiden kaupunki - kierros riivatulla hautausmaalla" lupaakin paljon. Edinburghilaista Greyfriarsin hautausmaata vainoaa pahamaineinen Mackenzien poltergeist.

Tähän mennessä Mackenzie on todistetusti tehnyt 470 väkivaltaista hyökkäystä ja 131 on pyörtynyt opastetuilla kierroksilla, vakuuttavat kierroksen järjestävän Black Hart Entertainmentin kotisivut.

Sivuilla on useita valokuvia mustelmista, verinaarmuista ja ruhjeista, jotka Mackenzie on saanut aikaan. Sivuilla on myös kierroksella käyneiden hyytäviä kokemuksia poltergeistista.

"Minunkin kierroksiltani on useita kertoja kannettu ulos tajuttomia ihmisiä ja kutsuttu ambulansseja paikalle", kertoo oppaamme Derek Elsby.

Mutta ensin sananen pari herra Poltergeistista.

"Mackenzie on poltergeist-ilmiö, ei kummitus. Se ei vainoa paikkoja vaan ihmisiä, ja voi seurata teitä kotiinne asti. Olemme saaneet kirjeen muun muassa irlantilaispapilta, joka joutui hyökkäyksen kohteeksi kotonaan. Poltergeistia ei voi nähdä, mutta se on erittäin aktiivinen ja kova metelöimään. Jotkut voivat tietämättään olla poltergeist-magneetteja, etenkin teini-ikäiset", Elsby valistaa ja saa teinitytöt vinkaisemaan.

Lehdet kahisevat jaloissa, tuuli humisee puissa ja hautakivet heittävät tielle varjoaan, kun Elsby kuljettaa meitä ikivanhan kirkkomaan pimeimpään nurkkaan.

Pysähdymme lukitulle portille, jonka takana on piha täynnä pimeitä holveja - surullisen kuuluisa Covenanters Prison. Tänne lordi Mackenzie vangitsi satoja uskonkapinallisia, covenanterseja, vuonna 1679.

Vangit elivät talven lähinnä taivasalla pelkällä vedellä ja leivällä, ja lähes kaikki kuolivat. Ne, joita surkeat olot eivät nujertaneet, "Verinen" Mackenzie mestautti.

Jotta riivausolosuhteet olisivat täydelliset, on lordi Mackenzie haudattu hautakammioon muutaman metrin päähän Covenanters Prisonista.

Vankilapihan portti on lukossa Edinburghin kaupungin määräyksestä, jotta ilman opastusta Greyfriars Kirkyardilla äimistelevät turistit eivät joutuisi riivaajan uhreiksi. Ja sinne Elsby meidät ohjaa.

Elsby avaa portin ja ahtaudumme pilkkopimeään kryptaan, Mustaan mausoleumiin. "Parahin Poltergeist, suvaitkaa ottaa vastaan ihmisuhrinne Christina", Elsby messuaa, ja nyt älähtää hänen vieressään seisova nainen.

Surkean taskulampun valossa Elsby alkaa tarinoida. Viime kierroksella Mackenzie tarrasi yhtä matkailijoista kurkusta ja täräytti hänen kallonsa pari kertaa seinää vasten, hän kertoo.

Kannattaa siis pysytellä ihmisjoukon keskellä. Siitä huolimatta tuntuu kuin joku kylmä hipelöisi sääriäni ja tökkisi vähän väliä aggressiivisesti selkään. Ehkä se on vetoa?

"Omituiset ilmiöt alkoivat täällä Greyfriarsissa kahdeksan vuotta sitten, kun eräs koditon mies sai päähänsä mennä nukkumaan Mackenzien hautakammioon, raollaan olevaan hauta-arkkuun", Elsby aloittaa.

No, hauta-arkku romahti, koditon karjahti pelosta ja kivusta, peittyi lähes 400-vuotiaan luurangon pölyyn ja säntäsi zombin näköisenä kammiosta ulos. Tielle sattui onneton koiranulkoiluttaja, seurasi lisää säntäilyä ja huutoa ympäri hautausmaata.

Elsby jatkaa tarinaansa, sammuttaa taskulampun, teinit vikisevät, Elsby kiihdyttää vauhtia, kunnes tarina äkkiä katkeaa ja turistiparkojen kirkaisut kimpoilevat kryptan seinillä.

Mikä on niin kamalaa, että se saa aikuisetkin kiljumaan ja pyörtyilemään? Nyt on matkustettava Edinburghiin ja Greyfriars Kirkyardille. Kunhan muistat: "Olet todellisessa vaarassa, mutta osallistut kierrokselle omalla riskilläsi!"

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi