Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vapaakappalejärjestelmän uudistus palvelisi tutkimusta

Mielipide
 
Kai Ekholm Jarmo Saarti

Kansalliskirjastollamme on ollut yli 300 vuotta oikeus saada vapaakappaleet painetuista julkaisuista. Sittemmin oikeus on laajentunut kattamaan myös äänitteet (1980) ja sähköiset tallenteet (2008). Siten kaikki Suomessa sähköisenä välitettävä aineisto kuuluu vapaakappaleluovuttamisen piiriin.

Lain tarkoitus on kansallisen kulttuuriperinnön pysyvä säilyttäminen ja saattaminen tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden käyttöön. Se on ollut merkittävä etu myös muille kuudelle vapaakappalekirjastolle ja niissä harjoitetulle tutkimukselle.

Turun yliopiston kirjasto, Åbo Akademin kirjasto, Jyväskylän yliopiston kirjasto, Oulun yliopiston kirjasto, Itä-Suomen yliopiston kirjasto ja Eduskunnan kirjasto (nykyisin vain verkkoarkisto) ovat vuosien ajan tallentaneet saman aineiston kokoelmiinsa. Kirjojen ja lehtien osalta luovutusjärjestelmä perustuu painettuun aineistoon ja on teknisesti vanhentunut.

Kansalliskirjaston yksikössä Mikkelissä sanomalehdet edelleen oikaistaan, silitetään ja mikrokuvataan, koska laki ei ohjeista sähköistä luovuttamista. Myös vuotuiset noin 12 000 kirjanimekettä tallennetaan edelleen sellaisinaan kaikkiin vapaakappalekirjastoihin. Monet kustantajat haluaisivat lähettää näistä jo sähköiset versiot. Tapamme perustuvat edelleen painetun aineiston käsittelyyn ja säilyttämiseen, vaikka julkaisemisessa on käytännössä jo parinkymmenen vuoden ajan ollut käytössä digitaalinen jakeluketju.

Puolassa tehtiin asiaan suuri muutos. Sen 16 vapaakappalekirjastoa tallensivat saman aineiston jokaiseen kirjastoon. Muutoksen jälkeen kansalliskirjasto tallentaa yhden painetun julkaisun, ja sähköinen jaetaan kaikille muille. Asiakkaat voivat lukea niitä tarkoin määritellyiltä päätelaitteilta.

Tanskassa valmistellaan vuodeksi 2015 vapaakappalelakia, jonka perusteella luovutettava julkaisu on sähköinen (kirjat, lehdet, äänitteet, elokuvat). Painettu ja julkaistu tuote täydentää tarvittaessa tätä teosta.

Myös Suomessa olisi nähtävä muutoksen tarpeellisuus. Nykyinen järjestelmä on varastoinnin osalta kallis. Uudistettu sähköinen luovutus edistäisi tutkimusta ja mahdollisesti laajennettuna myös alueellista tasa-arvoa. Nykyinen järjestelmä ja sen ylläpito aiheuttavat runsaasti kustannuksia, eivätkä siitä saatavat hyödyt ole selviä.

Juuri nyt meillä on suuri tarve kohdentaa resurssit uudelleen ja miettiä, miten eri järjestelmät palvelevat paremmin suomalaista tutkimusta. Suomalaisen tutkimuksen ja tutkijoiden tasa-arvoisen kohtelun kannalta digitaalinen vapaakappalejärjestelmä avaisi uusia mahdollisuuksia. Sähköinen aineisto olisi periaatteessa kaikkien tutkijoiden käytössä, jos sen käytön rajoituksista ja sen hallinnasta päästään sopimukseen.

Luotamme, että saamme Suomeenkin kaikkia osapuolia tyydyttävän ja tekijänoikeuksia kunnioittavan järjestelmän. Vapaakappalejärjestelmän perushenkeä ei ole tarkoitus muuttaa. Lailla on turvattu suomalainen kulttuuriperintö ja sen tutkimus. Yleiseen käyttöön aineistoa ei ole tarkoitus avata. Suomalainen tieteellinen kirjastoverkko kattaa maamme tietyin uudistuksin varsin hyvin.

Kai Ekholm
ylikirjastonhoitaja, Kansalliskirjasto
Jarmo Saarti
kirjastonjohtaja, Itä-Suomen yliopisto