Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Rangaistukset eivät auta

Mielipide
 
Jorma Pollari

Suomalaisessa koulussa liian moni oppilas oppii vuosien aikana väheksymään omia suorituksiaan ja erittelemään, missä kaikessa hän on huono. Kuri ei poista tätä tunnetta. Jos lapsi on vielä yksinäinen ja irrallaan turvallisista aikuisista, oirehtiminen pahenee. Kuri ei auta.

Jos oppilas kokee olevansa pelkästään lukujärjestyksen luokkaan heittämä pullasorsa, jolla ei ole motivoivaa paikkaa oppimisyhteisössä, hänen sisäinen tasapainonsa järkkyy eikä hän sitoudu oppimistehtävään niin että yltäisi senhetkiseen parhaimpaansa. Kuri ei auta tympääntyneisyydestä johtuvaan oirehtimiseen. Vain tunnekielinen ajatustenvaihto auttaa.

Kun oppilas ja opettaja tuntevat toisensa läheisiksi, tunnistavat toistensa tunteita ja osaavat havaintojensa pohjalta ohjata omaa käyttäytymistään, ollaan oikealla tiellä. Jokaisen on opittava myös purkamaan aggressionsa sanoiksi ja tunteiksi, ei teoiksi. Tämä on vaikeaa, koska suomalaisessa koulussa tunteiden merkitystä on väheksytty.

Kouluissa on jo riittämiin puhutteluja, nuhteluita ja saarnoja. Tarvittaessa osataan kyllä selvittää, mitkä teot eivät ole hyväksyttyjä, mutta siitä oppilas ei riittävän usein kuule, että hän on ainutkertaisena ihmisenä arvostettu ja hyväksytty oppimisyhteisön jäsen. Tämän tiedostamiseen tarvitaan ajatustenvaihtoa; nyt sen sijaan suunnitellaan lisää rangaistuksia, jotka pohjimmiltaan viestittävät hylkäämistä.

Tunnekielellä en tarkoita sentimentaa1ista lepertelyä, vaan sellaista viestintää, jonka avulla oppilas saa opettajastaan aikuisen voimaa ja läsnäolon intensiteettiä eli saa opettajansa empaattisen huomion – silloin hän rauhoittuu oppitunnille, rohkaistuu oppimaan ja käyttäytyy riittävän hyvin.

"Oppilaat voivat olla kenkkuja, mutta vain kenkuille opettajille" sain mietelauseeksi urani alussa 30 vuotta sitten. Ajatelma tuntui silloin melkeinpä herjaukselta, nyt alan sitä hieman ymmärtää. Oppia ikä kaikki.

Jorma Pollari
yläkoulun lehtori, Jyväskylä