Tietoyhteiskunta kaipaa uudenlaista peruskoulua

Mielipide
 
Mikko Ripatti

Huoli Suomen globaalista kilpailukyvystä kohdistuu tietoyhteiskunnan kehitykseen ja koulutusjärjestelmään. On ennakoitu, että 15 vuoden kuluttua yli puolet bruttokansantuotteesta on digitaalisessa muodossa tietoverkoissa. Talous- ja tuotantoelämä perustuvat yhä enemmän tiedon ja osaamisen jalostamiseen.

Parhaillaan valmistellaan laajaa ylioppilastutkinnon uudistusta. Vuonna 2019 ylioppilaskirjoitukset toteutetaan sähköisenä. Opetusalalla mennään reippaasti eteenpäin, mutta riittääkö se koko koulutusjärjestelmäämme ajatellen?

Tuoreessa EU-komission ICT-education-selvityksessä, jossa oli yhteensä 190 000 vastaajaa, Suomen koulujen todettiin olevan tietotekniseltä varustukseltaan Euroopan huipputasoa, mutta niiden opetuskäyttö ja osaamisen kehittäminen on jäänyt jälkeen muista maista. Asenteet näyttävät olevan esteenä toimintatapojen muuttamiselle, mutta myös varustamisessa uhkaamme jäädä jälkeen.

Turkin hallitus päätti kansallisesta tavoitteesta varustaa oppilaat ja opettajat henkilökohtaisilla taulutietokoneilla. Talkoisiin kutsuttiin mukaan maan keskeiset yritykset. Varustaminen on mittava, 570 000 luokkahuonetta ja 50 000 koulua. Suuri maa on päättänyt tehdä suuren hypyn. Etelä-Korea on myös ryhtynyt valtavaan digitointiurakkaan. Kaikki perusopetuksen oppimateriaalit digitalisoidaan ja oppilaille hankitaan henkilökohtaiset taulutietokoneet. Tavoitteena on luopua painetuista oppikirjoista.

Eikö sama onnistuisi Suomessa? Esteenä tietoyhteiskunnan edellyttämälle uudelle oppimiskulttuurille ovat olleet asenteet, joita leimaa rohkeuden puute. Tämä on vaarassa revetä tietoyhteiskunnan nuorten ja koulun toimintatapojen väliseksi kuiluksi.

Asenteiden muuttaminen on vaihtoehto. Pitäisi tavoitella rohkeasti siirtymistä painetusta oppimateriaalista sähköisiin. Kun painetuista oppikirjoista luovutaan, oppilaat tulisi varustaa henkilökohtaisilla päätelaitteilla. Koulun on varmistettava kaikille yhdenvertainen mahdollisuus tietoyhteiskuntaan riippumatta oppilaiden erilaisista lähtökohdista. Tietoyhteiskunnan kehitys ei saa tarkoittaa eriytymisyhteiskuntaa.

Olisiko nyt aika koota rivit ja toimia? Voimmeko asettaa haasteen peruskoulujärjestelmän uudistamiseksi siten, että aktiivisella toiminnalla ja omalla esimerkillämme nostamme Suomen takaisin maailman kärkeen tietoyhteiskunnan kehityksessä.

Perusopetuksen kehittäminen on pirstoutunut liiaksi pienimuotoisiin, erikseen haettaviin hankerahoituksiin, joiden vaikuttavuus on jäänyt vähäiseksi.

Tieto- ja viestintätekniikan vieminen luonnolliseksi osaksi kouluopetusta edellyttäisi alan keskeisten toimijoiden ja pirstoutuneen rahoituksen kokoamista kansalliseksi projektiksi, jolla uudistetaan koko kansakuntamme yhteinen peruskoulu tietoyhteiskunnan tienraivaajaksi.

Mikko Ripatti
kasvatustieteen tohtori, johtava rehtori, Savonlinnan normaalikoulu
puheenjohtaja, eNorssi