Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Julkisiin menoihin liittyviä käsitteitä sotketaan

Mielipide
 
Eeva Hamunen

Presidentti Sauli Niinistön Selkäranka-seminaarissa pitämän puheen jälkeen törmää toistuvasti väittämään, että julkisen sektorin osuus Suomen bruttokansantuotteesta olisi lähellä kuuttakymmentä prosenttia. Väittämästä voisi vetää johtopäätöksen, että yksityisen sektorin bkt-osuus olisi noin 40 prosenttia. Näinhän ei ole.

Näissä väittämissä sotketaan osuus- ja suhde-käsitteet. Presidentin käyttämä luku tarkoittaa oikeasti sellaista lukua, jossa julkisia menoja verrataan bruttokansantuotteeseen: julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen. Bkt-osuus sen sijaan tarkoittaa julkisten palvelujen – esimerkiksi julkisen sektorin omaa koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelujen – tuottamista osana Suomen muuta tavara- ja palvelutuotantoa.

Julkisten palvelujen osuus bruttokansantuotteesta on viime vuosina ollut hiukan alle 20 prosenttia.

Bkt-osuutta voidaan tarkastella myös julkisen kysynnän kautta: julkisen kulutuksen ja investointien bkt-osuus oli vuonna 2012 vajaat 28 prosenttia. Tässä luvussa ovat mukana myös valtion, kuntien ja sosiaaliturvarahastojen yksityiseltä sektorilta ostamat palvelut kansalaisten hyvinvointia varten. Näiden osuus 2000-luvulla on tuntuvasti kasvanut.

Julkisiin menoihin luetaan bruttokansantuote-erien lisäksi myös esimerkiksi julkisen sektorin korkomenot ja tulonsiirrot kuten eläkkeet ja työttömyyskorvaukset. Suomessa valtaosa työeläkkeistä – myös yksityisellä sektorilla töissä olleiden eläkkeet – luokitellaan julkisen sektorin maksamiksi. Näin ei ole kaikissa maissa, mikä osaltaan kasvattaa Suomen julkisia menoja verrattuna muihin maihin.

Eeva Hamunen
Espoo

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat