Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Mielipide: Tunnustan syrjäytyneeni vapaaehtoisesti

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Olen vapaaehtoisesti ja täysin omasta tahdostani syrjäytynyt.

Elän mieheni tuloilla, vaikka minulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Kyllä, olen työelämään katkeroitunut maisteri.

Mikä ihme sai minut heittämään kaikki periaatteeni romukoppaan ja myymään sieluni syrjäytymiselle sekä näyttämään keskisormea työelämälle?

Olen lähettänyt yli 500 hakemusta alani työtehtäviin ympäri uljaan Suomen, tämän upean pahoinvointivaltion. Olen lähettänyt niitä kokoaikaisiin, osa-aikaisiin, toistaiseksi voimassa oleviin sekä määräaikaisiin työtehtäviin.

Mitä tämä on poikinut? Yhden määräaikaisen sijaisuuden sekä kuusi "Kiitos, mutta ei kiitos!" -vastausta. Kaikki muut, reippaasti yli 500 työnantajaa ja rekrytoijaa jättivät vastaamatta. Viesti oli selvä: taidoilleni ei ole tarvetta, olen hyödytön.

Joensuun yliopiston arvion mukaan (vuonna 2007) maisterin tutkinto maksoi keskimäärin 44 000 euroa. Minulla on maisterintutkinnon lisäksi toinen alempi korkeakoulututkinto. Sekin on maksanut paljon tälle yhteiskunnalle. Aivoni ovat siis aika hintavat, ja minuun on investoitu paljon.

Nykyään tuotan tälle yhteiskunnalle aikamoista tappiota, mutta siitä kukaan ei ole huolissaan. Varsin mielenkiintoista, eikö?

Jos minua ei sitoisi tähän maahan mikään, olisin äänestänyt jaloillani ja lähtenyt ulkomaille aikoja sitten. Siellä osaamistani varmasti arvostettaisiin.

Minun ei olisi tarvinnut katkeroitua työelämälle eikä minun olisi tarvinnut vapaaehtoisesti syrjäytyä.

Olisin voinut olla maailmalle hyödyksi. Olisin haistattanut tälle maalle pitkät, maalle, joka aivopesi minut uskomaan koulutuksen ihmeelliseen elämää parantavaan voimaan ja sen jälkeen raa'asti puukotti minua selkään.

Oman elämäni kautta olen huomannut, ettei työelämä tee ketään onnelliseksi, mutta ei tee kyllä syrjäytyminenkään.

Mietin, kuinka monta maisteria tarvitaan puhtaanapitoalalle. En tiedä, kelpaisinko sinnekään, olenhan kyseiselle alalle täysin epäpätevä.

Ehkä on parempi, että pysyn hiljaa omassa kodissani odottamassa sitä hetkeä, että puhelin soisi ja pääsisin työhaastatteluun. Että minut valittaisiin. Sitä tunnetta ei varmasti voita mikään.

Syrjäytynyt
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat