Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sukupuolisen häirinnän havaitseminen on valikoivaa

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Sukupuolisen häirinnän näkyväksi tekeminen on tärkeää, mutta viimeaikaisessa keskustelussa on ollut myös ongelmallisia piirteitä, jotka hämärtävät häirintään puuttumista. Yksi keskustelun juonteista on ollut rodullistaminen eli se, että ilmiö siivotaan oman etnisen ryhmän ulkopuolelle.

Sukupuolisesta häirinnästä ja väkivallasta puhuttaessa rodullistaminen tapahtuu esittämällä väitteitä siitä, kuinka häiritsijät ovat ”aina” muita kuin valkoihoisia suomalaisia tai että ongelma on rantautunut Suomeen vasta maahanmuuton myötä.

Yhtäältä monikulttuurisessa Suomessa häiritsijöiden joukossa on epäilemättä muitakin kuin vain valkoihoisia suomalaisia. Toisaalta etninen toiseus ylikorostuu häirintäkokemuksista kerrottaessa niin, että vähemmistöetnisiin ryhmiin kuuluvien poikien tai miesten teot erottuvat ja nousevat mieleen päällimmäisinä.

Häirintää tutkineen amerikkalaisen Carol B. Gardnerin mukaan häirinnän havaitseminen on valikoivaa siten, että ihmisillä on vaikeuksia nähdä samaan etniseen ryhmään kuuluvien sukupuolisesti häiritsevää käytöstä. Gardnerin tutkimuksessa sellaiset väitteet, joissa häirinnästä syytettiin afro-amerikkalaisia miehiä, mutta ei osattu kertoa konkreettista esimerkkiä, näyttäytyivät keinona pönkittää rasistisia näkökantoja.

Vuonna 2006 ilmestyneessä tutkimuksessani 15-vuotiaat tytöt kertoivat kokemuksistaan sukupuolisesta häirinnästä. Näissä kertomuksissa häiritsijöitä olivat samanikäiset nuoret ja keski-ikäiset miehet, tutut ja tuntemattomat ja niin valkoihoiset suomalaiset kuin ”ulkomaalaisiksi” nimetyt (maahanmuuttajataustaiset) miehetkin.

On totta, että joissakin tutkimushaastatteluissani yleistävät väitteet siitä, kuinka vain ”ulkomaalaiset” häiritsevät, nousivat ensimmäisinä esille.

Merkittävää on kuitenkin se, että tytöt myös tarkastelivat tekemiään yleistyksiä kriittisesti. He tarkensivat itse väitteitään toteamalla, että vähemmistöetnisiin ryhmiin kuuluvien poikien leimaaminen ja kaiken häirinnän laittaminen heidän vastuulleen ei kerro koko totuutta ilmiöstä, vaan siinä on kyse myös etnisiin ryhmiin liittyvistä ennakkoluuloista.

Tällaista yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen refleksiivisyyttä toivoisi myös julkiseen keskusteluun ja viranomaisten lausuntoihin.

Sukupuolisen häirinnän sijoittaminen suomalaisen maskuliinisuuden ulkopuolelle peittää näkyvistä suuren osan häirintää, kuten sähköisissä viestimissä erityisesti naisiin kohdistuvan sukupuolisen häirinnän ja uhkailun.

Kunnioituksen ja koskemattomuuden merkitystä sukupuolten välisissä suhteissa on hyvä tuoda esiin kotouttamisen yhteydessä, mutta sille on tarvetta myös supisuomalaisessa kasvatuksessa aina päiväkodista armeijaan ja oppilaitoksiin. Sitä tarvitaan myös työelämässä.

Sanna Aaltonen

valtiotieteiden tohtori

erikoistutkija

Nuorisotutkimusseura

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat