Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Naisvalitus ei ratkaise parisuhteiden ongelmia – miehistä ei saa tehdä kotien työntekijöitä

Muuten tilanne synnyttää työnjohtaja–työntekijä-mallisen parisuhteen ja ajaa miehet apureiksi ja pahimmillaan sivullisiksi parisuhteissa ja perheissä.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen otti painokkaasti kantaa miesten ja naisten välisiin parisuhteisiin sekä naisten välisiin ystävyyssuhteisiin (HS Mielipide 13.1.). Vaarasen mukaan parisuhteissa mies tulee usein väheksytyksi ja kohdelluksi naispuolisia ystäviä vähemmän tärkeänä.

Parisuhteiden ongelmien taustalla vaikuttavat sukupuolittuneet valtasuhteet, ja ratkaisut niiden aiheuttamiin ongelmiin ovat vaativampia kuin Vaarasen esittämä ajatus siitä, että naisten pitäisi hellittää täydellisyyden tavoittelustaan.

Tutkimukset osoittavat, että naiset kantavat edelleen miehiä suuremman vastuun kotitöistä ja sen koordinoinnista, eli niin kutsutusta metatyöstä sekä kodin piirissä annettavasta hoivasta. Naisten vastuulle jää usein myös tunnetyö, kuten parisuhteen hoitaminen.

Tutkija Lauren Berlant puhuu naisvalituksen käsitteellä siitä, miten naiset keskinäisellä valituksella käsittelevät romanttiseen heterosuhteeseen liittyviä kulttuurisia lupauksia läheisyydestä ja vastavuoroisuudesta. Kun nämä odotukset eivät toteudukaan, se kanavoidaan naisvalitukseen.

Naisvalitus ei ratkaise ongelmia, mutta ongelmat eivät myöskään ratkea vain vaatimalla naisia lopettamaan valitus.

Ei riitä, että miehet ottavat osaa kotitöihin. Miesten tulisi ottaa vastuuta myös niiden organisoinnista. Muuten tilanne synnyttää työnjohtaja–työntekijä-mallisen parisuhteen ja ajaa miehet Vaarasen mainitsemaan tilaan: apureiksi ja pahimmillaan sivullisiksi parisuhteissa ja perheissä.

Tällainen parisuhde ei ole tasa-arvoinen eikä voi olla kummallekaan osapuolelle tyydyttävä. Vaaranen tunnistaa tämän dynamiikan, mutta hänen näkemyksensä siitä on yksipuolinen.

Vaarasen asenne ilmentää uusfamilismia: siinä parisuhteella ja ydinperheellä on ylittämätön itseisarvo ja esimerkiksi naisten väliset ystävyyssuhteet näyttäytyvät uhkana parisuhteelle.

Ystävyyssuhteet – naisten keskinäiset ja muut – ovat kuitenkin tärkeitä, sillä ne mahdollistavat keskinäisen tuen, jakamisen ja kasvamisen.

Julkisessa parisuhteita koskevassa puheessa, suhteiden sisällä ja pariterapiassa pitäisi tunnistaa ja olla tilaa käsitellä sukupuolten epätasa-arvoon liittyviä ärsytyksiä, turhautumisia ja pettymyksiä, jotta muutos parempaan mahdollistuu.

Vain naisten vastuuttaminen miesten ulkopuolisuudesta jättää muut tilanteen syntyyn vaikuttavat tekijät näkymättömiin.

Heidi Elmgren

Annukka Lahti

Tiina Sihto

tutkijoita, Jyväskylän yliopisto

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat