Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vaimoni eroilmoitus oli täydellinen järkytys – nyt ihmettelen, miten selvisin hengissä

Elin onnellista lapsiperheen elämää, rakastin syvästi vaimoani ja nautin täysillä suhteestamme.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Psykologi Tony Dunderfelt kuvasi HS:n kirjoituksessa (21.1.) ilmiötä, jossa turhan kiltit miehet eivät riitä naisille. Ottamatta kantaa suhteiden loppumisen sukupuolisidonnaisuuteen haluan nostaa esiin avun tarpeen ja hädän määrän sillä hetkellä, kun tulee äkillisesti puolisonsa hylkäämäksi.

Oma kokemukseni oli pitkälti Dunderfeltin kuvaaman kaltainen. Elin onnellista lapsiperheen elämää, rakastin syvästi vaimoani ja nautin täysillä suhteestamme, vaikka ajan myötä intohimo olikin muuttunut suhteessamme yhteiseksi kumppanuudeksi. Ajattelin, että tämä kuuluu pitkään parisuhteeseen ja on mahdollisesti vain ohimenevä vaihe lapsiperheen elämässä.

Eroilmoitus tuli yhtenä päivänä täydellisenä sokkina: rakkaus oli puolisoni osalta loppu. Koskaan aiemmin ei sellaisia keskusteluja ollut käyty, enkä olisi voinut ajatella meidän ikinä eroavan toisistamme.

Nyt pari vuotta tapahtuneen jälkeen ihmettelen, kuinka selvisin silloin hengissä.

Eroilmoitus oli minulle käsittämätön painajainen, mutta lapseni vuoksi löysin voimia jaksaa. Itkin ja itken yhä, vaikka jo harvemmin. Kaipaan entistä puolisoani, eikä ikävälle tunnu olevan loppua.

Koska kokemukseni ei valitettavasti ole ainutlaatuinen, olen jäänyt miettimään, mistä yhtäkkisen eron kautta menetyksen kokenut osaisi hakea apua. Tällainen kriisi on traumaattinen kokemus, jossa voi olla hyvin vaikea tajuta oman mielenterveytensä vaarantuneen. Erotilanteessa kriisityöntekijät kun eivät osaa saapua kotiovelle.

Apua olisi kyllä ollut tarjolla esimerkiksi Mielenterveysseuran valtakunnallisen kriisipuhelinpalvelun kautta. Sokkivaiheessa en kuitenkaan osannut sinne soittaa: en käsittänyt olevani mielenterveydellisessä kriisissä.

Vasta vajaata vuotta myöhemmin hain apua psykologilta, jonka tuella aloin käsittää hiljalleen tapahtunutta ja toipumisen vaiheita. Vastaavissa tilanteissa moni on päätynyt kamaliin ratkaisuihin. Onneksi olin yhä elossa.

Yllättävä hylätyksi tuleminen on hirvittävä kokemus. Terve ja onnellinen ihminen voi yhdessä silmänräpäyksessä ollakin avuton ja niin täynnä hätää, ettei oma mieli pysty käsittämään tapahtunutta. Silloin tarvitaan apua.

Äkillisesti hylätty

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat