Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Harmaa etiikka ei ole vierasta suomalaiselle tiedeyhteisölle

Haitta tiedeyhteisölle on suuri, koska nuoret tutkijat sisäistävät väärät eettiset normit ja toimintakulttuurin. Ne tutkijat, jotka tuovat ongelmat esiin, vaiennetaan.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Sunnuntaisivuilla (HS 7.2.) kerrottiin ansiokkaasti Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) sisäisistä eettisistä ongelmista. Kirjoituksessa arvosteltiin tutkimuseettisen neuvottelukunnan hampaattomuutta väärinkäytösten selvittelyssä.

Pitkään suomalaisella tutkimussektorilla työskennelleenä, varsin hyvin menestyneenä tutkijana en pidä tilannetta mitenkään yllättävänä. Useimmissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa paljon rahaa laitokselle tuovien professorien ja tutkimusryhmien vetäjien epäpätevää henkilöstöjohtamista katsotaan läpi sormien. Epäeettiseen toimintaan ei puututa edes silloin, kun henkilökunta nostaa sen esiin.

Myös tulosten tarkoitushakuinen vääristely sekä rahoituskilpailussa pakollinen epärealististen lupausten antaminen ovat arkipäivää.

Pienemmässä mittakaavassa kotimaisen tieteen sisäistä korruptiota ovat halutuille henkilöille suunnatut, näennäisesti avoimet professuurit, mielivaltainen tieteellisten artikkeleiden tekijälistojen muokkaaminen haluttujen tutkijoiden ansioluetteloiden kasvattamiseksi sekä tieteen arvioinnissa käytettyjen viittausindeksien tarkoituksellinen manipulointi.

Merkittävää taloudellista valtaa käyttävien säätiöiden toimintaa eikä päättäjien kytköksiäkään ei juuri valvota.

Haitta tiedeyhteisölle on suuri, koska nuoret tutkijat sisäistävät väärät eettiset normit ja toimintakulttuurin. Ne tutkijat, jotka tuovat ongelmat esiin, vaiennetaan.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok) nopea avaus tutkimuseettisen neuvottelukunnan aseman vahvistamiseksi on tervetullut. Olisi hyvin toivottavaa, että neuvottelukunnalle annetaan aktiivinen mahdollisuus selvittää väärinkäytöksiä myös itsenäisesti, ilman tutkijoiden lupaa.

Pääosa tutkijoista ei uskalla työsuhteidensa lyhytaikaisuuden ja suomalaisen tieteen tiiviin suhdeverkoston pelossa nostaa ongelmia esiin edes nimettömänä.

Ongelmiin ja väärinkäytöksiin puuttumisesta on harvoin mitään hyötyä, mutta henkilökohtaisella tasolla riski tieteellisen uran katkeamiseen on suuri.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan asema olisi vahvempi, jos sillä olisi oikeus määrätä konkreettisia sanktioita väärinkäytöksiin syyllistyneille tutkijoille ja instituutioille. Neuvottelukunnan kokoonpanon tulisi olla osin kotimaisista tieteentekijöistä riippumaton, ja sen tulisi pitää myös ajan tasalla olevaa luetteloa tiedettä rahoittavien säätiöiden hallituksien jäsenistä.

Tulevien ongelmien välttämiseksi tutkijankoulutuksen osaksi olisi hyvä liittää käytännön esimerkein varustettu osuus, johon yksittäisten tutkijoiden olisi helppo vedota kollektiivisesti ilman henkilökohtaista riskiä. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan kotisivulla oleva lista ei ympäripyöreänä anna riittävää tukea yksittäisille tutkijoille eikä suojele heitä kiistatilanteiden seurauksilta.

Kokemuksieni mukaan kotimaisen tiedeyhteisön toiminta ei erityisemmin poikkea muiden maiden vastaavasta. Se ei kuitenkaan riitä, vaan meidän tulee oppia omista virheistämme ja pyrkiä nykyistä oikeudenmukaisempaan ja avoimempaan tiedeyhteisöön.

Ammattitutkija

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat