Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Mikael Jungner: Suomi on ampumassa itseään polveen

Suomi on edelleen pääomaköyhä maa. Siksi Suomeen kaivataan ulkomaisia investointeja, kirjoittaa Sdp:n entinen puoluesihteeri Mikael Jungner HS:n mielipidesivuilla.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat
Juhani Niiranen / HS
Mikael Jungner
Mikael Jungner Kuva: Juhani Niiranen / HS

Kansallisuus aiheuttaa kitkaa kaupankäyntiin. ”Suosi suomalaista” on yleisesti hyväksytty ja hyvänä pidetty tavoite. Tällä jalolla ajatuksella on kuitenkin hintansa. Se tarkoittaa sitä, että paikoin pitäisi ostaa joko kalliimpi tai huonompi tuote vain siksi, että se on valmistettu kotimaassa.

Tämä heikentää kilpailukykyämme. Siis se, että kilpailemme huonommilla tai kalliimmilla työkaluilla kuin kilpailijamme.

Investoinneissa kansallisuus aiheuttaa vielä enemmän kitkaa. Sitä, että joku ostaa suomalaista osaamista ja siirtää sen maan rajojen ulkopuolelle, pidetään yleisesti pahana.

Sisaryhtiötaloutta, sitä, että joku ostaa suomalaista osaamista ja johtaa sitä ulkomailta, pidetään myös laajasti ongelmallisena. Edelleen ollaan huolissaan ulkomaille myytävistä voitollisista yrityksistä, koska tuolloin voitot valuvat kasvottomille kansainvälisille sijoittajille.

Samaan aikaan Suomi on edelleen pääomaköyhä maa. Siksi Suomeen kaivataan ulkomaisia investointeja. Tämän puolesta on jopa kampanjoitu, ihan hallitustasoa myöten.

Mitä sitten voidaan ulkomaille myydä, jos osaamista, johtoa tai voittoa ei saa päästää ulkomaille? Tappiollisia, matalan osaamisen yrityksiä tylsiltä toimialoilta? Kuka moisia ostaisi?

Viime vuosina on nähty erikoisia ilmiöitä. Suomesta on ensin myyty jotain kansainvälisille sijoittajille. Sen jälkeen on selvinnyt, että kansainväliset sijoittajat ovat tekemässä voittoa sijoituksillaan.

Tästä ovat tuohtuneet niin media, kansa kuin päättäjätkin. On ryhdytty etsimään keinoja, joilla moinen keinottelu saadaan kuriin. On mietitty lainsäädännön muuttamista, on vaadittu suomalaisia suosivampia pelisääntöjä.

Harva pohtii, mitä moisesta seuraa. Jos joku sijoittaa Suomeen vaikkapa miljardi euroa ja sijoituksen jälkeen julkinen valta muuttaa sääntelyä niin, että sijoitus jää ennakoitua huonompaan asemaan, realisoituu poliittinen riski. Se lisää Suomeen tulevaisuudessa tehtävien sijoitusten poliittista riskiä.

Tämä alentaa Suomesta ostettavien yritysten arvoa. Joudumme myymään halvemmalla kuin mitä myisimme luottamuksen maailmassa. Se tarkoittaa pienempiä sijoituksia, mikä on vastoin kansallista strategiaa saada Suomeen suurempia sijoituksia.

Nyt Suomi käyttäytyy kuin murrosikäinen teini. Välillä haluamme sijoituksia. Välillä emme halua. Ulkomaille tämä näyttäytyy vaikeasti ennakoitavana sekoiluna. Se murentaa nopeasti Suomen perinteisesti arvokasta myyntivalttia, luotettavuutta.

Mitä pitäisi tehdä? Luopua tempoilusta. Päättää kansallinen strategia, jossa otetaan huomioon kansainvälisten sijoittajien edut ja kansalliset edut. Avata tämä strategia julkisuuteen. Pitäytyä siinä, riippumatta päivänpolitiikan paineista. Näin toimien Suomi voi pyyhkiä pöydältä viime aikoina pahasti paisuneen poliittisen maineriskin kaikkine ikävine seurannaisvaikutuksineen.

Mikael Jungner

Helsinki

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat