Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Paavo Lipponen HS:n mielipidepalstalla: Presidentti johtaa, yhteistoimintaakin tarvitaan

Olisi onnetonta, jos mediassa rakennettaisiin keinotekoista vastakkainasettelua presidentin ja hallituksen välille ulkopolitiikan johtamisessa.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat
Rio Gandara / HS
Paavo Lipponen
Paavo Lipponen Kuva: Rio Gandara / HS

Näppäimet ovat näköjään karanneet Helsingin Sanomien ja muidenkin lehtien kirjoittelussa ulkopolitiikan johtamisesta. Lonkalta julistetaan, että ”hallitus on pudonnut pois” ulkopolitiikan johdosta, kun perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. ”Hyvä niin”, totesi Timo Paunonen (Ilta-Sanomat 25.2.) vielä perään esitettyään tuon arvionsa.

Kummallisuuksia on sisältynyt myös Teija Sutisen (HS 22.2.) ja Kari Huhdan (HS 25.2.) kirjoituksiin presidentin ja hallituksen vallanjaosta ulkopolitiikassa. Molempien antama käsitys ulko- ja Eurooppa-politiikan johtamisen historiasta on väärä. Eurooppa-politiikan johto ei ratkennut perustuslakiuudistuksessa vuonna 2012 vaan eduskunnan päätöksellä joulukuussa 1994, jolloin – vastoin presidentti Martti Ahtisaaren kantaa – Eurooppa-politiikka selkeästi määrättiin valtiopäiväjärjestyksen muutoksella pääministerin johdettavaksi.

Toimin pääministerinä vuosina 1995–2003 ja johdin Suomen EU-politiikkaa, vai oliko siitä jotakin epäselvyyttä? Eurooppa-neuvostossa olin aina paikalla ja käytin Suomen ääntä. Pääministerin syrjäyttämisestä kokousillallisilta ei ollut puhettakaan. Johdin Eurooppa-neuvostoa Suomen ensimmäisen EU-puheenjohtajuuden aikana vuonna 1999. Käytännössä pääministeri toimi yhdessä muiden hallituksen jäsenten kanssa. Työvälineenä oli EU-ministerivaliokunta, joka toimi aikanani loistavasti.

Presidentin kanssa harjoitettiin läheistä yhteistoimintaa, eikä ainakaan minulle ollut ongelma, kun presidentit entisen perustuslain tulkinnan mukaan halusivat osallistua Eurooppa-neuvoston kokouksiin. Siitä pyrin kuitenkin huolehtimaan, ettei presidentti syrjäytä EN-pöydän äärestä ulkoministeriä, sillä ulkoministerin osallistumista edellytti EU:n perussopimus. Itävalta-asiassa esiintyi ongelmia, mutta siinäkin päävastuu oli pääministerillä.

Entä mitä toimittajat tarkoittavat luodessaan kuvaa, jossa presidentti ottaa äkkiä ulkopolitiikan johtoonsa? Ei kai presidentti voi vain haahuilla Linnan käytävillä ja ilmestyä sieltä satunnaisesti antamaan ”unilukkari”-lausuntoja.

Presidentin pitääkin johtaa ulkopolitiikkaa, ja niin tekee presidenttinä Sauli Niinistö. Hänen paneutumisellaan Venäjän suhteiden hoitamiseen on laajempaa kansainvälistä merkitystä. Olisi kuitenkin onnetonta, jos mediassa rakennettaisiin keinotekoista vastakkainasettelua presidentin ja hallituksen välille ulkopolitiikan johtamisessa.

Yhteistoimintapykälään ei voi suhtautua kevytmielisesti lähtien jo siitä, että hallitus vastaa EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. EU-yhteistyö kuuluu ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme peruspilareihin. On vältettävä ajautumista kahdenvälisyyteen suhteissa ei-EU-maihin. EU:n tulee tavalla tai toisella osallistua neuvotteluihin esimerkiksi Schengen-asioissa.

Yhden pienen neuvon uskallan ”entisenä” antaa nuoremmalle ulkopoliitikkopolvelle: älkää puhuko liikaa, ja jos puhutte, käyttäkää täsmällisiä, huoliteltuja ilmaisuja. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on alusta lähtien omaksunut tällaisen niukan esiintymistavan.

Paavo Lipponen

pääministeri vuosina 1995–2003

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat