Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Miksi raapisin viimeiset eurot eläkerahastosta, kun lapseni ovat jo muutenkin vaikeassa tilanteessa

Suomi on nyt tilanteessa, jossa paukut on mahdollisimman tarkoin pantava yhteisen tulevaisuuden eikä niinkään yksittäisten eturyhmien tulotason turvaamiseen, kirjoittaa Minna Sarantola-Weiss.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Jaakko Kiander kirjoitti (HS Vieraskynä 12.3.) taitetun indeksin puolesta ja perusteli sitä sillä, että eläkevarat on turvattava. Kimmo Kiljunen puolestaan totesi (HS Mielipide 13.3.), että tärkeää on turvata eläkeläisten ostovoima.

En ota kantaa laskelmiin, joiden tulkitsemiseen asiantuntemukseni ei riitä. Olen kuitenkin painavasti sitä mieltä, että Suomi on nyt tilanteessa, jossa paukut on mahdollisimman tarkoin pantava yhteisen tulevaisuuden eikä niinkään yksittäisten eturyhmien tulotason turvaamiseen.

Jos eduskunta päättäisi hyväksyä Kimmo Kiljusen ajaman aloitteen, minä 1960-luvulla syntyneenä pääsisin ilmeisesti raapimaan viimeiset eurot eläkerahastoista. 1990-luvulla syntyneet lapseni ja muut heidän ikätoverinsa sen sijaan ovat jo muutenkin tilanteessa, jossa heidän opiskelunsa tulee jatkuvasti kalliimmaksi ja työmarkkinoille pääsy muuttuu yhä vaikeammaksi. Mikäli nykyisiin eläkerahastoihin kosketaan, myös heidän eläkemaksujaan on korotettava.

Tulevaisuus, jossa koulutus ja innovaatiot luovat työpaikkoja ja kasvattavat kansallisvarallisuutta, takaa myös eläkeläisille ja vanhusväestölle paremman sosiaaliturvan ja hyvinvointipalvelut kuin ostovoiman turvaaminen eläkerahastojen suunniteltua nopeamman tyhjentämisen kautta. Panostetaan siis tulevaisuuden tekemiseen eikä ryhdytä syömään kuormasta.

Minna Sarantola-Weiss

tutkimuspäällikkö, dosentti, Helsinki

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat