Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sijaisopettajan kiusaaminen on oppilaille sirkushuvia

Yläkoululaisten sijaistaminen on usein kuin yrittäisi suitsia vauhkoontunutta sonnilaumaa.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Olen uupunut. Olen tehnyt opettajansijaisuuksia Helsingin kouluissa elokuusta 2015 lähtien. Se, mitä olen tänä aikana nähnyt ja kokenut, ei anna kovin mairittelevaa kuvaa Suomen ”tulevaisuuden toivoista”.

Yläkoululaisten sijaistaminen on usein kuin yrittäisi suitsia vauhkoontunutta sonnilaumaa. Ei auta, vaikka pyydän toisen opettajan tai apulaisrehtorin luokkaan ”kovistelemaan”. Oppilaat ilmeisesti ajattelevat, että koska olen sijainen, minulla ei ole mitään merkitystä – enhän anna heille numeroita. Numerot tuntuvat, kumma kyllä, merkitsevän jotain. Millään muulla ei ole väliä.

Oppilaat kieltäytyvät tekemästä heille annettuja tehtäviä, räpläävät puhelimiaan, mölisevät, kiljuvat, kirkuvat, ulvovat ja huutavat. Kun päivä on ohitse, tunnen vanhenneeni kymmenen vuotta. Kerran pyysin viereisestä luokasta toisen opettajan auttamaan, koska oppilaat eivät suostuneet kertomaan oikeita nimiään, kun tarkistin kotitehtäviä. Tämä toinen opettajakin joutui lähes huutamaan, jotta sai äänensä kuuluviin mölinän läpi.

Kuinka nämä lapset joskus tulevaisuudessa soputuvat mihinkään työpaikkaan, jos heidän sallitaan koulussa käyttäytyä tällä tavalla? Ja kuinka opettajat kestävät ja jaksavat uskoa työhönsä, jollei heillä ole muita kurinpitokeinoja kuin ääni? Se, miten luokka käyttäytyy opettajaa kohtaan, on mielestäni pahinta mahdollista työpaikkakiusaamista.

Jos olisin vanhempi ja tietäisin, että lapseni käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan sillä tavalla kuin luokissa käyttäydytään, häpeäisin.

Sijaisope

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat