Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nykykoulu suvaitsee lasten velttoilun – lapseltani ei vaadittu oikein mitään

Ainakin jotkin koulut ja opetusmenetelmät ovat vuosien varrella muuttuneet niin lapsi­lähtöisiksi, etteivät ne enää opeta tekemään sinnikkäästi töitä, kirjoittaa nimimerkki Fiksun mutta laiskan vanhempi HS:n mielipidepalstalla.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat
Johanna Vuonokari / lehtikuva
Nimimerkki Fiksun mutta laiskan vanhempi kritisoi koulujen opetusmenetelmiä.
Nimimerkki Fiksun mutta laiskan vanhempi kritisoi koulujen opetusmenetelmiä. Kuva: Johanna Vuonokari / lehtikuva

Lapseni on fiksu, nopeasti asioita omaksuva pikkukaveri. Nyt hän on suorittanut alakoulun keskiarvolla 7,5. Lähes kaikista oppiaineista hän olisi saanut kiitettävät arvosanat pienellä lisävaivalla.

Minua huolestutti koko alakoulun ajan, ettei lapseltani vaadittu oikein mitään. Olen puhumasta päästyäni jutellut lapsen kanssa koulutehtävien huolellisesta tekemisestä, kokeisiin valmistautumisesta ja omatoimisuudesta. Olen painottanut, että elämässä pärjätäkseen tulee hoitaa tarmokkaasti se, mitä pitää ja kannattaa, ja vasta sen jälkeen voi viettää vapaa-aikaa.

Ainakin tämä lapsi on luontaisesti veltto. Mielestäni hänelle ei sopinut se, miten koulussa ”ohjattiin” oppimaan: kannustettiin ja kehuttiin, miten lahjakas lapsi on, kunhan vain nyt ryhtyy hommiin.

Lasten velvollisuuksiin ei lukeutunut edes ajoissa kouluun saapuminen. Myöhästynyttä kehotettiin nätisti olemaan ensi kerralla ajoissa. Sanktiota ei tullut, eikä Wilma-merkintä tuntunut missään.

Otin opettajiin ja erityisopettajiinkin yhteyttä, ja kävimme koululla juttelemassa. Kerran erityisopettaja puuttui heikkoon todistukseen, mutta tilannetta hoidettiin päätä silittämällä. Kukaan ei sanonut lapselle tiukasti, että ”sinä pystyt kyllä parempaan, ja itse asiassa edellytämme, että teet kouluasiasi huolellisemmin”. Koulun kannustus edisti lähinnä näsäviisastelua ja itseriittoisuutta.

Jälki-istunnoista oli luovuttu. Laiskanläksyjä ei aina tarvinnut tehdä. En nähnyt lapseltani yhtäkään kunnollista kouluainetta. Hän alisuoritti ne, ja samoin koevastaukset jäivät vaillinaisiksi lauseiksi ja alimittaisiksi annettuihin vastaustiloihin nähden.

Läksyjä oli vähän tai niiden sutaisemista suvaittiin. Kouluvihkojen työnjälki oli huolimatonta, paneutumatonta. Läksyt olisivat nähdäkseni keskeinen osa lapsen itsenäisesti huolehdittavia velvollisuuksia. Vapaa-aikaa lapsilla kyllä on.

Ihmettelin myös sitä, miten paljon vanhemmat ja opettajat tekivät asioita lasten puolesta: rahankeruu luokkaretkiä varten oli keskeisin vanhempainiltojen asia. Lapseni ei viitsinyt myydä yhtäkään pesuainepakettia, mutta luokkaretkelle hän toki lähti mielellään.

Nähdäkseni tämän lapsen annettiin suorittaa alakoulu alta riman. Entä jos ”yhteiskunta muuttuu niin nopeasti, koulu ei ole pysynyt perässä, ja oppimistulokset heikkenevät” onkin virheellinen ajatusketju? Minusta oikeampi tulkinta on, että ainakin jotkin koulut ja opetusmenetelmät ovat vuosien varrella muuttuneet niin lapsilähtöisiksi, etteivät ne enää opeta tekemään sinnikkäästi töitä.

Entä jos onkin virhe tuoda kouluun keskittymistä vaikeuttavia digilaitteita, ainakin keskeiseksi osaksi? Olen oikein hyvä käyttämään nykyaikaista tietotekniikkaa, vaikka niitä ei minun kouluaikanani vielä ollut olemassakaan.

Entä jos parikymmentä vuotta sitten koulujen vaatimustaso oli paremmin kohdallaan ja se oli hyvien Pisa-tulosten syy? Pitäisikö nyt pikemmin ottaa askelia taakse kuin eteen?

En kaipaa kouluun ankaraa kuria ja uskonnollista paatosta. Päin vastoin, kärsin niistä aikoinaan, mutta jämäkkyyttä odottaisin myös nykykoululta.

Fiksun mutta laiskan vanhempi

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat