Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pankit kriisiytyvät, koska haluamme halpoja palveluita

On tervettä ja viimeistään euroalueen synnyttyä välttämätöntä, että valtion roolia pankkijärjestelmän takuumiehenä vähennetään.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Sijoittajat piti laittaa pankkikriisin maksumiehiksi, kertoi Helsingin Sanomat (Talous 12.8.). Pysähdytäänpä hetkeksi pohtimaan, miksi läntisissä markkinatalousdemokratioissa on sellainen pankkijärjestelmä, jossa pankit säännöllisesti kriisiytyvät ja kaatuvat veronmaksajien syliin.

Pohjimmiltaan näin käy siksi, että me pankkien pienasiakkaat ja meidän äänillämme valtaan pääsevät poliitikot haluamme sellaisen järjestelmän. Me haluamme, että pankkipalvelut ovat halpoja ja että lainaa saa helposti ja halvalla. Haluamme myös, että yrittäjät ottavat riskejä, joista osa kaatuu luottotappioina pankin ja ääritapauksessa veronmaksajien kannettavaksi. Ilman riskinottoa ei synny vaurautta luovaa liiketoimintaa.

Lisäksi me haluamme, että säästötilillämme olevat säästömme ovat turvassa, tapahtui mitä tahansa – vaikka itse emme vaivaudu seuraamaan valitsemamme pankin taloudellista tilaa. Viemme talletuksemme pankkiin, joka maksaa parasta korkoa, olkoon pankki vaikka satujen saarilta, kuten Suomessa vain muutama vuosi sitten.

Ikävä kyllä tuollaista pankkia ei synny puhtaasti markkinatalouden periaattein. Siksi valtio on valjastettu viimesijaiseksi takuumieheksi.

Olisi tietenkin mahdollista pääomittaa pankki niin vahvasti, että sen kaatumisen todennäköisyys olisi häviävän pieni. Sellaisen pankin luotonanto olisi pakosti hyvin kallista, suhteellisen pientä ja erittäin valikoivaa, koska suuri osa siitä rahoitettaisiin omalla pääomalla. Muutenkin sen asiakashinnoittelu olisi aivan eri planeetalta kuin nykyisten implisiittisen tukiverkon varassa toimivien pankkien.

Haluammeko sellaisen pankin? Sellaisia oli ehkä modernin pankkitoiminnan alkusijoilla renessanssiajan Italiassa, mutta ne eivät juuri palvelleetkaan tavallisia kansalaisia.

Nykyisen kaltaista, riskit osin sosialisoivaa pankkijärjestelmää tarvitsemme ikävä kyllä juuri me tavalliset pienasiakkaat, jotka haluamme edullisia pankkipalveluja emmekä tahdo viettää unettomia öitä säästöjemme kohtaloa pohtien.

Sitä eivät tarvitse pankinjohtajat tai suursijoittajat, joiden varallisuus ei makoile talletustileillä eikä välttämättä edes pankkien bondeissa. Heidän mittakaavassaan palvelumaksut eivät ole olennainen asia. Silti terävin kritiikki tulee juuri tavallisilta pienasiakkailta, joita järjestelmä nimenomaan palvelee.

On tervettä ja viimeistään euroalueen synnyttyä välttämätöntä, että valtion roolia pankkijärjestelmän takuumiehenä vähennetään. Yhdentyneessä Euroopassa vanha mukava malli, jossa jokainen pelasti vain omia pankkejaan, ei enää oikein toimi – emmekä voi pelastaa kaikkia.

Kääntöpuoli on kuitenkin yksittäisen asiakkaan pankkipalvelujen hintojen nousu, luotonsaannin vaikeutuminen ja sijoittajariskin kasvaminen, myös piensijoittajalle. Italian esimerkki osoittaa, että tämän kertominen kansalaisille on poliittisesti erittäin vaikeaa.

Toivottavasti muutos meillä sujuu paremmin ja ennakoidummin.

Pekka Vataja

Helsinki

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat