Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Lakimuutokset eivät poista huolta kielitaidosta

Lapset ja nuoret eivät aina jaksa panostaa pitkäjänteisesti kielten oppimiseen, kun palkinto kielen osaamisesta ja käyttämisestä ei tule heti.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Antti-Jussi Vesa (HS Mielipide 13.8.) kantoi huolta kielitaitomme yksipuolistumisesta ja esitti kielipolitiikan ja kielilain muuttamista. Jaan hänen huolensa.

Opetushallituksen 1990-luvun Kimmoke-hanke pyrki siihen, että yhä useampi oppilas lukisi kieliä – ja yhä useampia kieliä. Tavoite toteutui, kun moni kunta lisäsi niin sanottujen harvinaisten kielten tarjontaa. Tuolloinkin maailmanpolitiikalla oli merkitystä: Saksojen yhdistyminen sai oppilaat ja heidän huoltajansa innostumaan saksasta pitkänä tai lyhyenä kielenä.

Kieliä opettaneet tietävät, miten Kimmoke-hankkeen luomille ryhmille usein kävi. Kunta toisensa jälkeen poisti alakoulussa alkavan pitkän kielen tai asetti epärealistisia ryhmäkokovaatimuksia kuntatalouden kurimuksessa vedoten vaikeuksiin järjestää opetusta, pulaan pätevistä opettajista ja erityisesti maaseudulla kuljetuskysymyksiin.

Edellinen perusopetuksen tuntijako siirsi vapaaehtoista pitkää kieltä yläluokilta alaluokille. Tämä oli käytännön koulutyön kannalta huono ratkaisu, joka hautasi Kimmokkeen rippeetkin.

Omassa kunnassani Petäjävedellä kauko- ja kieliviisaat päättäjät pienensivät ryhmäkokovaatimusta kymmeneen oppilaaseen. Päteviä opettajia riitti, ja alakoulujen johtajat huolehtivat järkevistä opetusjärjestelyistä. Nyt Petäjävedelläkään ei enää ole vapaaehtoista pitkää kieltä ikäluokkien pienennyttyä ja kielivalintojen vähennyttyä.

Uuden opetussuunnitelman on annettu ymmärtää lisäävän valinnaisuutta ja edistävän myös kielten opiskelua. Saksaa niin ala- kuin yläkoulussakin opettaneena ja edellisen tuntijaon seuraukset kokeneena en näe asiaa samoin. Ruotsin alkamista viidennellä tai kuudennella luokalla ja alakoulun ensimmäisen vieraan kielen lisätunteja on hehkutettu, vaikka ne on taas siirretty yläkoulusta.

Tämän päivän lapset ja nuoret eivät aina jaksa panostaa pitkäjänteisesti kielten oppimiseen, kun palkinto kielen osaamisesta ja käyttämisestä ei tule heti. Myös kodeilla ja päättäjien ratkaisuilla on suuri merkitys kielten oppimisessa. Siksi Vesan huoli ei poistu vain lakeja muuttamalla.

Heljä Nummela

rehtori

Jyväskylä

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat