Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Yksi sana riittää surevan kohtaamiseen

Kun kuulet ihmisen kertovan kuolleena syntyneestä lapsestaan, älä mene kipsiin äläkä missään nimessä improvisoi.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Juha Itkosen ansiokas kirjoitus (HS Vieraskynä 13.8.) tarttui arkaan aiheeseen, kuolleena syntyneiden lasten vanhempien suruun.

Suomalaisten on tunnetusti vaikea ilmaista tunteitaan, mutta surevan kanssaihmisen kohtaaminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kuluneen fraasin mukaan suomen kielen vaikein sana on anteeksi. Vähintään yhtä vaikea ellei jopa vaikeampi on kuitenkin se pieni sana, jolla kohdata sureva ihminen.

Jouduin asioimaan kuolleena syntyneiden kaksoslastemme hautausjärjestelyiden yhteydessä pääkaupunkiseudun hautakiviliikkeissä. Kertaakaan en kuullut tuota pientä sanaa tässä yhteydessä.

Pahin versio eräässä liikkeessä oli ”voi voi”. Hautakiveä emme sieltä hankkineet. Tämän saman töksähtävän ilmaisun sai kuulla valitettavan usein myös muissa yhteyksissä, kun asia tuli puheeksi.

Kertauksena kaikille: Kun kuulet ihmisen kertovan kuolleena syntyneestä lapsestaan, älä mene kipsiin äläkä missään nimessä improvisoi. Riittää, että sanot tuon pienen sanan: ”osanottoni”.

Vanhempi

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat