Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

On vanhemmuutta, jota yhteiskunta ei tunnusta – osalle raskauden keskeyttäjistä kuuluisi äitiysraha

Kymmenet perheet joutuvat vuosittain tilanteeseen, jossa pitkälle edennyt raskaus täytyy keskeyttää. Hekin ovat vanhempia.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Juha Itkonen käsitteli hienosti Vieraskynä-kirjoituksessaan (HS 13.8.) kuolleena syntyneen lapsen vanhempien kokemuksia.

Aihe on minulle läheinen, sillä vaimoni oli kuudennella kuukaudella raskaana, kun kuopuksemme syntyi kuolleena. Kokemus opetti, että edelleen on vanhemmuutta, jota yhteiskunta ei tunnusta.

Raskausviikon 22 jälkeen kuolleena syntyneen lapsen äidille maksetaan äitiysrahaa sairausvakuutuslain yhdeksännen luvun mukaan. Äitiysraha mahdollistaa synnytyksestä palautumisen ennen töihin paluuta ja antaa aikaa surutyölle.

Äitiysrahaa ei kuitenkaan makseta, mikäli raskaus joudutaan keskeyttämään. Raskausviikon 22 jälkeen lupa raskauden keskeyttämiseen myönnetään vain äidin hengen pelastamiseksi tai sikiön vaikean sairauden tai ruumiinvian vuoksi – esimerkiksi silloin, jos lapselta puuttuu elintärkeitä elimiä. Tällainen tilanne on vanhemmille aina valtava järkytys.

Tähän tilanteeseen joutuu vuosittain noin 50 perhettä. Myös näiden perheiden äidit tarvitsevat aikaa fyysiseen ja psyykkiseen toipumiseen.

Lisäksi heille on tunnetasolla merkityksellistä, että heidän äitiytensä tunnustetaan myöntämällä äitiysloma lyhyen sairausloman sijaan. Sairausvakuutuslakia olisi tältä osin muutettava, jotta kaikki perheet olisivat yhdenvertaisia lain edessä.

Manu Tamminen

tutkija, filosofian tohtori

Zürich, Sveitsi

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat