Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Byrokratia viivyttää 94-vuotiaan isäni muuttoa lähemmäs lapsiaan

Vitkuttelu tuntuu kohtuuttomalta. Kovin monta yhteistä kuukautta ei varmasti ole enää jäljellä, kirjoittaa nimimerkki Byrokratia vastaan vanhus.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Isäni on 94-vuotias kahden sodan veteraani. 93-vuotiaaksi asti hän asui ja tuli toimeen täysin itsenäisesti. Hänen kuntonsa kuitenkin heikkeni äkillisesti tapaturman seurauksena, ja epäilyksistämme huolimatta hänet yritettiin palauttaa sairaalajaksojen jälkeen asumaan kotiinsa. Nopeasti jouduttiin kuitenkin turvautumaan tehostettuun palveluasumiseen.

Palveluasumisen yksikkö osoittautui puitteiltaan nykyaikaiseksi mutta johtamis- ja hoitotavoiltaan passivoivaksi, virikkeettömäksi säilytyslaitokseksi. Se sai meiltä lapsilta nimen ”sensorisen deprivaation yksikkö”.

Kaikki me lapset asumme kaukana isästä eri puolilla Suomea. Pystyäksemme osallistumaan enemmän isän elämän tukemiseen ryhdyimme yhteistyössä isän kanssa puuhaamaan hänen muuttoaan kotikuntalain mukaisesti lähelle lapsia ja lapsenlapsia, paikkakunnalle, jossa asun perheeni kanssa.

Hakuvaiheen pienien merkillisyyksien jälkeen väliaikainen päätös tuetun palveluasumisen paikasta tuli verrattain nopeasti, ja vapaita paikkojakin kuului olevan tarjolla. Sitten ei tapahtunutkaan mitään pariin kuukauteen.

Tiedustellessani asiaa kuulin, että isäni on jonossa ja että häntä ennen on kaksi hakijaa odottamassa vapaata paikkaa. Tämä herätti hämmennystä, sillä vapaita paikkoja tuetussa asumisessa oli kyllä tarjolla. Jonossa edellä olevat hakijat odottivat kuitenkin paikkaa eri kohteeseen kuin mihin isäni muualta muuttavana tultaisiin sijoittamaan.

Isälleni on siis vapaa paikka tiedossa ja maksusitoumuskin selvillä, mutta hänelle ei voida tehdä päätöstä paikasta ennen kun edellä oleville vapautuu paikat kunnallisessa palveluasumisessa – vaikka tilanne on sinänsä täysin selvä.

Emme odota minkäänlaista erityiskohtelua tai jonon ohittelua, mutta merkilliseltä tuntuu, että jäykkä pykälien toteuttaminen on tärkeämpää kuin vanhan ihmisen hyvinvointi. Päätöksiä tekevät virkamiehetkin myönsivät, että tilanne on järjenvastainen.

Isäni on näin päätynyt palvelemaan nöyrästi byrokratian kiemuroita. Virkamiehet eivät uskalla tehdä perusteltuja, järkeviä ratkaisuja itsestään selvässä tilanteessa vaan piiloutuvat pykälien taakse.

Vitkuttelu tuntuu kohtuuttomalta. 94-vuotiaalle ihmiselle jokainen kuukausi on merkityksellinen. Olimme toivoneet voivamme viettää jo menneen kesän yhdessä. Kovin monta yhteistä kuukautta ei varmasti ole enää jäljellä. Elämänlaadun parantamiseksi tehtävät ratkaisut olisivat aivan käden ulottuvilla.

Byrokratia vastaan vanhus

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat