Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Luunapit ja tukkapöllykin ovat väkivaltaa – fyysinen kuritus on lapsille aina haitallista

Lapseen kohdistuvaa kasvatuksellista väkivaltaa ei vieläkään mielletä väkivallaksi, vaikka aikuiseen kohdistettuina samoja tekoja pidetään täysin sopimattomina.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Pieni lapsi on täysin riippuvainen aikuisesta. Huolenpidon ja hoivan myötä lapsi oppii oman arvonsa, ja turvallisessa ympäristössä hän oppii nimeämään ja sietämään tunteita. Nämä taidot antavat vankan pohjan pärjäämiselle myöhemmässä elämässä.

Suomi kielsi kasvatuksellisen kuritusväkivallan käytön toisena maana maailmassa, vuonna 1984. Kaikki maailman maat yhtä lukuun ottamatta ovat myös sitoutuneet YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka kieltää yksiselitteisesti kaiken lapsiin kohdistuvan väkivallan.

Kasvatusväkivaltaan suhtaudutaan Suomessa aikaisempaa kielteisemmin. Ylen tuoreen tutkimuksen mukaan satunnaisen fyysisen kurittamisen hyväksyy silti 23 prosenttia suomalaisista. Aiemmissa tutkimuksissa huomattava määrä pienten lasten vanhemmista on myös kertonut kurittaneensa lastaan fyysisesti.

Lapseen kohdistuvaa kasvatuksellista väkivaltaa ei vieläkään mielletä väkivallaksi, vaikka aikuiseen kohdistettuina samoja tekoja pidetään täysin sopimattomina.

Lasta kasvatetaan käytännön tilanteissa: kodeissa, päivähoidossa, koulussa ja muissa arjen ympäristöissä. Kasvattamiseen kuuluu myös rajojen asettaminen, eikä kukaan selviä kasvatustehtävästä ilman hankalia tilanteita.

Kasvattaminen on kuitenkin aivan eri asia kuin kurittaminen tai väkivalta. On tärkeä tunnistaa kasvatuksellisen väkivallan muodot. Luunapit, tukkapölly, töniminen, lapsen kovakourainen käsittely, uhkailu, pelottelu, haukkuminen ja jatkuva huutaminen luokitellaan kaikki lieväksi väkivallaksi.

Kuritusväkivallalla on havaittu olevan ainoastaan haitallisia vaikutuksia lapseen. Väkivalta ja lapsen tarpeiden laiminlyönti eivät ole yksin fyysistä kaltoinkohtelua, vaan jättävät aina myös emotionaalisen jäljen. Lapsi, joka pelkää, ei opi toivottua myönteistä käyttäytymistä, vaan sen, että ylivallalla voittaa.

Pelko kasvattajaa kohtaan johtaa myös itsetunto-ongelmiin. Pelkoa herättäneet kokemukset aiheuttavat lapsen elimistössä sekä psyykkisiä että fysiologisia muutoksia, joilla on suora vaikutus lapsen myöhempään terveyteen.

Me kaikki haluamme kasvattaa lapsistamme aikuisia, joilla on hyvä itsetunto, rohkeutta puolustaa heikompia ja kyky luottaa itseensä. Tämä edellyttää vanhemmilta ja muilta kasvattajilta aktiivista pyrkimystä myönteisen ja kannustavan kasvatusilmapiirin luomiseen.

Kasvattajat tarvitsevat ymmärrystä siitä, millainen lapsen kohtelu on hyvää ja millainen haitallista. Meidän on omaksuttava uusia, kannustavia keinoja asettaa rajoja.

Vanhempien ei tarvitse selviytyä kasvatuksen haasteista yksin. Tukea on saatavilla. Lapsi- ja perhejärjestöjen elo–syyskuun vaihteessa käynnistyvä Kasvatuspuntari-kampanja kutsuu kaikki aikuiset mukaan edistämään väkivallatonta ja kannustavaa kasvatusta.

Suvi Laru

psykologi, psykoterapeutti,

opettaja, Väestöliitto

Inka Hetemäki

ohjelmajohtaja, Suomen Unicef

Johanna Matikka

suunnittelija

Ensi- ja turvakotien liitto

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat