Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nyt olisi otollinen hetki ajanmukaistaa ulkopoliittista valmistelua

Yhteistoimintaan ovat velvoitettuja sekä valtioneuvosto että presidentti.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Pääkirjoituksessa (HS 17.8.) kiinnitettiin huomiota ulkopoliittisen valmistelun yhteistoimintaan. Kirjoituksessa vaadittiin varsin hienovaraisin sanakääntein, että ”valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (utva) on syytä toimia roolinsa mukaisesti ulkopolitiikan yhteisen valmistelun ja informoinnin varmistajana”. Toiveeseen on helppo yhtyä, mutta tämä ei riitä.

Utva sai alkunsa 1920-luvulla, ja se on ollut käytännöllinen kokousmuoto presidentin johtaessa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tärkeitä ovat myös vapaamuotoiset tapaamiset ja toimivat henkilösuhteet. Niillä on sijansa, ja niitä kannattaa vaalia. Ne eivät kuitenkaan voi korvata kunnollisesti järjestettyä yhteistoimintaa, jossa toimintatavat, asialistat ja asioiden valmistelu on selkeästi ja ennakoitavasti määritelty ja jossa käsitellyistä asioista sekä tehdyistä päätöksistä tiedotetaan nykyistä avoimemmin. Toisin sanoen tarvitaan uusi utva ja toimintamalli, jonka avulla perustuslakia toteutettaisiin mahdollisimman kirkkaasti ja läpinäkyvästi.

Tämä on nykyaikaa, ja sitä voi kutsua hyväksi hallinnoksi, joka koskee ulko- ja turvallisuuspolitiikan eri osapuolia. Yhteistoimintaan ovat velvoitettuja sekä valtioneuvosto että presidentti.

Tilanne on otollinen yhteistoiminnan ajanmukaistamiseksi. Tasavallan presidentin suosio on huippulukemissa, perustuslakia ei olla uusimassa eikä pääministerillä näytä olevan erityistä halua korkeaan ulkopoliittiseen profiiliin sen paremmin kansainvälisissä suhteissa kuin Euroopan unionissa.

Voidaan hylätä salaperäisyys, lisätä selkeyttä, vahvistaa yhteistyötä ja samanaikaisesti säilyttää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluva luottamuksellisuus sekä diplomatian salaisuudet, joita on vähemmän kuin usein uskotellaan.

Järjestäytyneessä yhteistoiminnassa päästäisiin vähitellen myös eroon jo melko kuluneesta väitteestä, jonka mukaan presidentin johtoasema ulkopolitiikassa on korostunut vahvemmin kuin perustuslain valmistelussa osattiin odottaa.

Eila Nevalainen

yhteiskuntatieteiden maisteri

Helsinki

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat