Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Masennusta, alkoholismia, narkkaripiirejä – nousin moniongelmaisesta perheestä jaloilleni ja nyt vaikenen taustastani

Luokkanousun kieltäminen ja siitä haaveilevien latistaminen eivät auta muuhun kuin keskiluokkaisten kullannuppujen omantunnontuskiin, kirjoittaa nimimerkki Nimetön HS:n mielipidesivulla.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Rosa Meriläinen jatkoi kolumnissaan (HS.fi 16.8.) keskustelua yhteiskuntaluokista ja mahdollisuuksista hyvään elämään.

Synnyin 1980-luvulla moniongelmaiseen työläisperheeseen. Oli masennusta, alkoholismia ja riitaisat vanhemmat. Kotona syötiin lähinnä roskaruokaa. Ei ollut harrastuksia, kirjahyllyä, kotiin kannettua sanomalehteä, ulkomaanmatkoja eikä verryttelypukuja. En saanut kotoa juurikaan sosiaalista tai aineellista pääomaa evääksi omaan elämääni.

Silti olen saanut jotain aikaiseksi. Lähdin pois ja jätin juoppo- ja narkkarijengit, hain vimmatusti yliopistoon, pääsin ja lopulta valmistuin parhailla arvosanoilla. Olen tehnyt myös hirveästi palkkatöitä sekä nauttinut matkustelemalla ja rakentamalla omaa elämää. Perintönä tullut passiivisuus, masennus ja ahdistuneisuus on voitettu. Ihan hyvin pärjäillään.

Sosiaalisesti etuoikeutettujen, mutta meistä huonojen perheiden lapsista huolestuneiden tätien ja setien mukaan hyvä elämäni ei kuitenkaan ole itse ansaitsemaani. Heille tarinani on mahdoton. Leimautumisen pelossa juuri näiden tätien ja setien vuoksi omasta taustasta puhuminen on ollut tässä uudessa elämässä vaikeaa.

On totta, että keskiluokkaisen perheen lapselle tämä kaikki olisi ollut monin tavoin helpompaa. Luokkanousun kieltäminen ja siitä haaveilevien latistaminen eivät kuitenkaan auta muuhun kuin keskiluokkaisten kullannuppujen omantunnontuskiin.

Nimetön

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat