Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tavalliset ihmiset tekevät pahaa, ja nuorista tappajista vain harva on psykopaatti

Valtaosa ihmisistä ja ihmisten toiminnasta sijoittuu hyvän ja pahan väliin jäävälle katvealueelle.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Rikos- ja oikeustoimittaja Minna Passi kirjoitti kolumnissaan (HS 17.8.), että väite ”kaikissa ihmisissä on jotain hyvää” olisi valheellinen ja että on ”ihmisiä, jotka ovat läpeensä pahoja”. Passin mukaan läpeensä pahoja ihmisiä ovat esimerkiksi psykopaatit, joiden pahuuden maallikotkin saattavat helposti huomata.

Se, ettei ihmisestä löydy mitään erityistä hyvää, ei loogisesti tarkoita, että hän olisi läpeensä paha. Valtaosa ihmisistä ja ihmisten toiminnasta sijoittuu hyvän ja pahan väliin jäävälle katvealueelle.

Ihmisen pitäminen hyvänä tai pahana on arvottava, moraalinen kannanotto. On epäselvää, miten hyvyyttä ja pahuutta voidaan mitata vai voidaanko ollenkaan. Moraalifilosofiassa on ehdotettu hyvän ja pahan määrittyvän joko ihmisen tekojen, ihmisen aikomusten tai ihmisen olemuksen perusteella.

Jos ihmisen pahuus perustellaan hänen tekojensa seurauksilla ja vaikutuksilla, ihminen olisi läpeensä paha, jos hän saisi aikaan ainoastaan pahaa, kuten tuhoa, kärsimystä ja kuolemaa. Jos taas ihmisen pahuus määritellään pahantahtoisuudeksi eli pyrkimykseksi saada aikaan pahaa, läpeensä paha ihminen ei tahtoisi mitään muuta kuin tuottaa vahinkoa.

Passi vaikuttaa arvioivan ihmisen moraalista luonnetta tämän tekojen mukaan. Tekojen hän olettaa selittyvän puhtaasti ihmisen olemuksesta käsin.

Selitys on helppo ja turvallinen: kaikkein pahimpia tekoja eivät tee tavalliset ihmiset vaan pahat psykopaatit. Siten paha tulee selvärajaiseksi, joissakin yksilöissä pesiväksi ja diagnosoitavaksi sairaudeksi, joka voidaan eristää irti hyvästä ihmisestä ja yhteisöstä. Sellaista pahojen ihmisten eristämistä Passi kirjoituksessaan toivoi.

Yksinkertaistavan toiveen pulmana on, että kammottavan pahoja tekoja tekevät aivan tavalliset kaduntallaajat. Suomalaisen tutkimustiedon perusteella noin joka viidennellä nuorisohenkirikollisella on psykopaattisia piirteitä. Jäljelle jäävät neljä viidesosaa nuorista henkirikollisista eivät kuitenkaan ole psykopaatteja – ja henkirikokset ovat kiistatta rikoksista pahimpia.

Tyypillinen henkirikollinen on läpeensä pahan psykopaatin sijaan tavallinen mutta syrjäytynyt, usein alkoholisoitunut mies.

Passin kirjoituksesta sai myös käsityksen, että psykopaatit syyllistyvät usein seksuaalirikoksiin ja että he uusivat usein tekonsa vapautumisen jälkeen. Todellisuudessa raiskausten ja lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten uusiminen on muiden rikosten uusimiseen verrattuna harvinaista.

Halu diagnosoida paha sairaudeksi edustaa modernia olemukseen sidottua pahuusajattelua. Pahuus on silloin geeni- ja ympäristötekijöiden summana muodostunut ominaisuus. Moraalinen ja oikeudellinen ongelma on tällöin se, voidaanko ihmistä pitää vastuussa sairauden pakottamana tehdyistä teoista.

Pahojen tekojen tekijöiden leimaaminen pahoiksi ihmisiksi ja pahuuden nimeäminen pahojen tekojen syyksi on houkutteleva yksinkertaistus, joka ei kuitenkaan vastaa todellisuutta ja joka näyttää askelmalta yhtäläisestä ihmisarvosta luopumiseen.

Taina Kalliokoski

sosiaalietiikan tohtorikoulutettava

Miikka Vuorela

kriminologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopisto

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat