Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Asumisen hintaa on kyettävä hillitsemään

Valtion asuntorakentamisen tukien jakaminen markkinaehtoisille toimijoille on lopetettava heti. Tuet täytyy ohjata täysimääräisesti niille toimijoille, jotka yleishyödyllisyyteen perustuen tekevät asuntoja pysyvään vuokra-asuntokäyttöön.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Julkisuudessa on käytetty painavia puheenvuoroja asumismenojen kasvusta yli kansalaisten maksu- ja sietokyvyn. Myös Hannu Penttilän kirjoitus (HS Vieraskynä 22.8.) kaupunkipolitiikan tärkeydestä osui asian ytimeen.

Kallis asuminen on työllistymisen este varsinkin pienipalkkaisilla palvelu- ja sote-sektoreilla. Moni työnantaja rakentaa työsuhdeasuntoja, jotta työvoimaa saadaan houkuteltua lähemmäs työpaikkoja. Niitä todella tarvitaan, sillä vuokrat ovat karanneet pienipalkkaisen ulottumattomiin, yleisen asumistuen saajien määrä kasvaa kestämättömästi.

Asuntopolitiikka on vaikea laji, eikä pikaratkaisuja ole. On tehtävä toimia usealla rintamalla ja samalla hillittävä järjettömien tuki- ja sääntelyratkaisujen syntymistä. Vuokrasääntely on Ruotsissa luonut pimeät vuokramarkkinat, mutta moni Euroopan metropoli on kuitenkin kyennyt luomaan viihtyisää asumista edullisesti. Miksi se on Suomessa niin vaikeaa?

Maa- ja tonttipolitiikka sekä sujuvat liikenneyhteydet ovat onnistuneen asuntopolitiikan perusta. Mal-sopimuksilla on päästy hyviin tuloksiin pääkaupunkiseudun kuntien kesken. Ongelma on vain se, että vaikka lisärakentamista kiihdytettäisiin kuinka, vuosien kuluessa syntynyttä asuntotarpeen kuilua on vaikea kuroa nopeasti umpeen.

Lääkkeeksi tarjottu lisärakentaminen ei yksistään riitä. On myös tarpeen puhua siitä, millaisia asuntoja rakennetaan: lisää kalliita asuntoja vai sellaisia, joissa ihmisillä on varaa asua?

Ratkaisut asuntopolitiikkaan löytyvät monelta suunnalta; tehokas tontti- ja maankäyttöpolitiikka, järkevät asumisen ja asuntorakentamisen tuet sekä nopea julkinen liikenne, myös kaukoliikenneyhteydet, jotka mahdollistavat työssäkäynnin vähän kauempaakin.

On kuitenkin asioita, joita voidaan tehdä tässä ja nyt. Valtion asuntorakentamisen tukien jakaminen markkinaehtoisille toimijoille on lopetettava heti. Tuet täytyy ohjata täysimääräisesti niille toimijoille, jotka yleishyödyllisyyteen perustuen tekevät asuntoja pysyvään vuokra-asuntokäyttöön.

Kun rakentamisen tuki menee suoraan vuokralaiselle, tukiehtoja voidaan parantaa ja vuokra-asunnon neliöhinta saada lähelle kymmentä euroa neliömetriltä.

Veronmaksajien ei ole järkevää tukea tuotantoa, jossa alkuvuokra on jopa suurempi kuin vapailla vuokramarkkinoilla. Näin kuitenkin Juha Sipilän (kesk) hallitus toimii. Se on myös kieltäytynyt parantamasta pitkäaikaisen aravatuotannon kannustimia, joilla innostettaisiin esimerkiksi kuntavetoisia rakennuttajia rakentamaan lisää koteja pienituloisille.

Asumisen hinnan lisäksi on tarpeen puhua asumisviihtyvyydestä. Korjausrakentamisen riittävä tukeminen esimerkiksi valtion asuntorahastosta lisäisi sekä työllisyyttä että asumisviihtyvyyttä eikä suoraan johtaisi valtion lisävelkaan.

Näiden lisäksi tarvitaan pikaisesti Kelan pääjohtajan Liisa Hyssälän (21.8.) esittämää parlamentaarista työryhmää, jossa asuntopolitiikka sen eri kulmineen ja tarttumapintoineen otetaan erityiseen tarkasteluun.

Riitta Myller

kansanedustaja (sd), Joensuu

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat