Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Maksaja päättää, mikä työssä on arvokkainta

Suomalainen työmarkkinajärjestelmä on rakentunut liiaksi vanhan puolustamisen ympärille. Moderni työelämä menee jo uusilla vesillä, kirjoittaa Jarmo Markula.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Iso ongelma Suomen työpaikoilla on, että ruohonjuuritasolla ei osata määrittää työn tuottamaa lisäarvoa eli sitä, mikä työssä on arvokkainta siitä maksavalle. Koko ajatuskin saattaa tuntua oudolta. Oletus on, että ammateilla ja niiden puitteissa tapahtuvalla tekemisellä on kuin itsestään tietty arvo, jonka perusteella sitten palkkakin saadaan.

Taustalla on pitkä perinne. Työn lisäarvo tuli aiemmin sen kautta, että ihminen sai tietyn ammattikoulutuksen ja alkoi sitten vain toimia koulutuksensa mukaisesti. Lisäarvo oli sisäänrakennettuna ammattiin. Ei sitä tarvinnut miettiä. Työnantajat vain kokosivat näitä ammattipaloja yhteen, ja kullekin maksettiin vakiintunut palkkio.

Kun työelämän muutos käynnistyi, muuttui se, mikä ammatissa oli ollut perinteisesti arvokasta. Yhtäkkiä maksajalle arvokkaimmalta tuntuva asia saattoikin olla perinteisen ammattikuvan näkökulmasta sivuasia – vaikkapa asiakaspalvelu.

Moderni työelämä menee jo uusilla vesillä. Pitää osata seurata sitä, miten töiden lisäarvo kehittyy, ja tehdä muutoksia sen mukaan. Aivan uudenlainen työ saa alkunsa pienistä, vähäarvoisiksi koetuista asioista jossain ympäristössä. Kun niiden arvo nousee, työ laajenee vähitellen massatyöksi. Esimerkiksi koodaustyö on käynyt läpi tällaisen muutoksen harrastuksesta vakavasti otettavaksi työksi.

Todella arvokkaita uudistumisen kannalta ovat työyhteisöt, joissa näitä uusia työkokonaisuuksia osataan ja halutaan tuottaa. Voisi puhua työn tuotteistamisesta. Tällaisten edelläkävijöiden tuotteistamat työt leviävät sitten sinnekin, missä ei ole valmiutta kehittämiseen vaan tyydytään työn suorittamiseen.

Suomalainen työmarkkinajärjestelmä on rakentunut liiaksi vanhan puolustamisen ympärille. Kysehän on aikanaan Suomeen tuoduista ammattikokonaisuuksista, jotka nyt ovat vanhentuneet tai vanhentumassa. Ammatin taustalla oleva ydin voi säilyä, mutta työkokonaisuudet joudutaan luomaan uudestaan nykypäivän vaatimuksien mukaan.

Henkinen kynnyskin uuteen työtehtävään on jo itsessään korkea. Kehtaaminen on uuden tai uudistetun työn edessä aina kova pala. Tätä sitten vielä korostetaan erilaisella säätelyllä ja byrokratialla. Oikeasti uusiutumiseen pitäisi kannustaa, ja ruohonjuuritason pitäisi osallistua työn lisäarvon metsästykseen sen sijaan, että pelätään työn loppumista.

Jarmo Markula

Hämeenlinna

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat