Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Syöpädiagnoosista kertominen on lääkärille ihmisyyden suuri testi

Lääkärin tulisi kohdata ihminen ihmisenä eikä piiloutua kapulakielen taakse, kirjoittaa nimimerkki Joka kolmas.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Noin 80 ihmistä saa joka päivä Suomessa syöpädiagnoosin. Joka kolmas meistä sairastuu elämänsä aikana syöpään. Suurimmalle osalle sairastumisesta tiedottaa lääkäri, usein puhelimitse. Joka päivät monet kymmenet ihmiset saavat tällaisen soiton.

Minun soittoni sattui viime kesäkuun heleään päivään. Yksivuotias pyöri jaloissani askelia tapaillen, terassin ovesta virtasi sisään alkukesän raikasta ilmaa. Puhelimessa nuori lääkäri kysyi, voinko puhua. Muistan etovan tunteen, kauhun, joka teki pesän pallean seudulle. Lääkäri ei kertonut minulle asiaa suoraan, vaikka hänellä oli patologin laaja raportti edessään. Oli kuulemma ”pahanlaatuisia löydöksiä”. Hän painotti ”laittavansa tämän nyt kiireellisenä eteenpäin” mutta ei osannut yhtään sanoa, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Lääkäri lopetti puhelun lyhyeen: ”Soittele sitten tännepäin, jos sulla jäi jotain kysyttävää.” Muuten hän piiloutui kapulakielen ja virallisen proseduurin taakse.

Se oli elämäni kamalin hetki. Päässäni soi: ”Sä kuolet, sä kuolet, sä kuolet.” Soitin hetken päästä takaisin, mutta lääkärini oli jo tavoittamattomissa.

Sain ajan seuraavalle päivälle yleislääkärille, jota en ollut koskaan aiemmin tavannut. Tämän yleislääkärin tapaaminen oli täysi toisinto saamastani puhelusta. Lääkäri tuijotti tietokoneen ruutua ja vältteli katsekontaktia. Tuskani huomatessaan hän kertoi jäykästi ”olevansa enemmän somaattisen puolen ihminen”.

Kesäkuun alun jälkeen on tapahtunut paljon, mutta yhtään noin mustaa hetkeä en ole kokenut.

Osoitan toiveen sille lääkärille, joka joutuu kertomaan ihmiselle raskaita uutisia: kuvittele, että soitat itsellesi tai jollekin tärkeälle ihmiselle. Ymmärrän, että tämä ei liene uran mukavimpia hetkiä, mutta näissä hetkissä voi muuttaa paljon. Nämä puhelut eivät ole lääkäritaidon vaan ihmisyyden suuria testejä. Niitä ei varmaan mainita käypä hoito -oppaissa, eikä onnistumisesta seuraa kiitosta tai bonusta.

Mitä sitten voisit sanoa? Kerro, että syöpädiagnoosi ei ole mikään kuolemantuomio, vaan että suurin osa kaikista potilaista paranee. Ehdota, että asiakkaanne kutsuu jonkun omaisen heti luokseen. Jos se ei ole mahdollista, anna hänelle syöpäneuvonnan puhelinnumero. Entä pystyisitkö antamaan jonkin oman yhteystietosi, jotta asiakas saa sinuun suoran yhteyden?

Anna tietoa, jos sinulla sitä on. Älä asetu yläpuolelle vaan vierelle. Lääkätieteellisiä termejä ei juuri tarvita, tietoa kyllä. Jos mahdollista, selvitä etukäteen, mitä hoidossa tapahtuu seuraavaksi ja kerro se asiakkaallesi. Älä voivottele, älä surkuttele. Voisit ehkä muistuttaa, että Suomessa on maailman parhaat alan lääkärit. Ja loppujen lopuksi, tärkeintä on, miten sinä nämä asiat sanot, millaisen tunteen herätät kuulijassasi. Kohtaa ihminen ihmisenä.

Kohtalotovereilleni toivon valoa ja iloa. Oman maallisen olemassaolon rajallisuuden kohtaaminen on myös hyvin kaunista. Se tuo elämänmakua päiviin, oli niitä sitten paljon tai vähän jäljellä.

Joka kolmas

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat