Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Elämäntilanteella on suuri merkitys gradun tekemisessä

Yleensä gradu kärsii ensimmäisenä, kun monen asian yhteensovittaminen käy vaikeaksi, kirjoittaa viestinnän dosentti Elisa Juholin.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Dosentti Timo Jokela kirjoitti (HS Mielipide 30.8.), että gradun tekeminen on yksinkertaista. Noin 200 gradun ohjaajan kokemuksella voin osittain yhtyä väitteeseen mutta samalla kyseenalaistaa sitä.

Olen todistanut opiskelijoiden tekevän erinomaisia graduja muutamassa kuukaudessa, kun he ovat saaneet riittävästi potkua esimerkiksi työnantajan taholta paremman tehtävän saamiseksi tai vaikkapa lapsen syntymän tai ulkomaille muuton lähestyessä. Olen huomannut, että tällainen motivoitunut opiskelija ei juurikaan tarvitse ohjausta vaan vain pientä tukea, joka ei vaadi edes jatkuvaa tapaamista eikä yhteydenpitoa.

Toisaalta olen uhrannut seminaari-istuntojen lisäksi tunteja ja tunteja kannustaen ja keskustellen, eikä siltikään tule valmista. Se koettelee myös ohjaajan motivaatiota ja itsetuntoa.

Opiskelijat moittivat usein puutteellista ohjausta – joskus aivan aiheestakin –, mutta se on vain osatotuus. Vähintään yhtä suuri merkitys on olosuhteilla, opiskelijan motivaatiolla ja lahjakkuudella. Kaikilta ei yksinkertaisesti onnistu tutkimuksen tekeminen, kun taas toisille se on erittäin luontevaa.

Graduvaiheessa olevat opiskelijat ovat lähes poikkeuksetta työelämässä. Osalla on perhettä, osa asuu toisella paikkakunnalla, tulee sairastelua tai läheisten hoitamista.

Monen asian yhteensovittaminen voi olla ylivoimaista, kun tutkimuskirjallisuuteen perehtyminen, aineiston kerääminen, analyysi ja kaiken rakentaminen tutkielmaksi vaatii keskittymistä. Yleensä gradu kärsii ensimmäisenä.

Mielestäni ohjauksessa pitäisi pyrkiä huomioimaan gradun tekijän elämäntilanne ja yrittää yhteistyössä sovittaa tutkimustyö siihen. Hyviä kokemuksia on myös uusintaseminaareista, jotka tehdään nimenomaan ”pudokkaille” tai hitaasti edenneille. He saavat myös vertaistukea toisiltaan.

Ohjaaja ja opiskelija voivat myös tehdä ”työsopimuksen”, joka sisältää aikataulun välietappeineen ja johon kumpikin sitoutuu.

Elisa Juholin

viestinnän dosentti

Helsingin yliopisto

Jyväskylän yliopisto

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat