Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Hyvä saattohoito ei ole vain syöpäpotilaiden etuoikeus

Saattohoidon osaamista on lisättävä. Muistisairaan kohdalla tämä edellyttää sitä, että hoitopaikassa tunnistetaan dementian vaikea vaihe ja sille ominaiset piirteet, jotka tavallisesti edeltävät kuolemaa.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Oli murheellista lukea Pipsa Sinkko-Westerholmin kokemuksista vaikeasti muistisairaan isoäitinsä kuolinvuoteen viereltä (HS.fi/mielipide 30.8.).

Hyvä saattohoito ei ole vain syöpäpotilaiden etuoikeus. Saattohoitopalvelut tulee järjestää siellä, missä ihminen asuu ja elää. Muistisairaan kohdalla tämä tarkoittaa häntä hoitavaa yksikköä. Kuolevaa vanhusta ei tulisi lähettää viimeisinä päivinään toiseen hoitopaikkaan.

Saattohoidon osaamista on lisättävä. Muistisairaan kohdalla tämä edellyttää sitä, että hoitopaikassa tunnistetaan dementian vaikea vaihe, sille ominaiset piirteet, oireet ja ongelmat, jotka tavallisesti edeltävät kuolemaa.

Hoitokokouksessa muistisairaan ja hänen omaistensa kanssa olisi hyvä selvittää, onko asukkaalla mahdollisesti jonkinlainen hoitotahto, ja millaista hoitoa hän oletettavasti toivoisi saavansa vointinsa edelleen huonontuessa. Viime kädessä hoitolinjauksen teko kuuluu hoitavalle lääkärille lääketieteellisen kokonaisarvion mukaan.

Hoidon tavoitteena alkuvaiheen dementiassa on elämän pidentäminen, kuten kaikilla muillakin. Keskivaikeassa vaiheessa pyritään ylläpitämään toimintakykyä. Vaikeassa vaiheessa asiantuntijoiden suosituksena on lievittää potilasta haittaavia oireita mahdollisimman tehokkaasti. Sinkko-Westerholmin tapauksessa tässä ei valitettavasti onnistuttu.

Nielemisvaikeudet ovat hyvin tavallinen oire vaikeimpaan vaiheeseen edenneessä muistisairaudessa. Vain harvoin niitä voidaan helpottaa hoitotoimenpitein muutoin kuin pyrkimällä optimoimaan ruokailutilanne.

Muistisairas vanhus saattaa hyvinkin lopettaa kokonaan nielemisen. Nielemisvaikeutta voi seurata myös toistuva keuhkokuume, jonka hoito ei paranna itse nielemisvaikeutta. Näin ollen myöskään antibiootit saati suonensisäinen nesteytys eivät ole välttämättä aina viisas vaihtoehto, vaan saattavat aiheuttaa kärsimyksen pitkittymistä.

Riippumatta siitä, hoidetaanko itse keuhkokuumetta antibiootilla vai ei, potilaan oireita tulee aina pyrkiä lievittämään tehokkaasti.

Morfiinin tai muiden tehokkaiden kipulääkkeiden käyttöön ei saa olla estettä pitkäaikaishoidossa, jossa hoidetaan kuolevia potilaita, kunhan hoitajat ovat saaneet siihen riittävän koulutuksen.

Laastarikipulääkkeiden lisäksi on useita muitakin pitkäaikaishoitopaikkaan soveltuvia, nopeasti kipua ja ahdistusta tehokkaasti lievittäviä lääkkeitä.

Hyvään saattohoitoon kuuluu oleellisesti myös kuolevan läheisten informointi ja tukeminen. Siihen tarvitaan kaikkien hoitoon osallistuvien panosta.

Suomessa on viime vuosina lisätty niin lääkärien kuin hoitajienkin palliatiivisen lääketieteen eli parantumattomasti sairaan oireita lievittävän hoidon koulutusta. Saattohoito on palliatiivista hoitoa siinä vaiheessa, kun kuolema on lähellä.

Myös yleinen kiinnostus saattohoitoa kohtaan on lisääntynyt, joten uskallamme olettaa, että palliatiivisen hoidon – sisältäen saattohoidon – taso muidenkin kuin syöpäsairaiden osalta paranee Suomessa lähivuosina.

Jukka Virolainen

sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri, Helsinki

Tarja Konttila

yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri, Kuusamo

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat