Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kuolinavusta pitää keskustella, sillä se ei ole pelkästään lääkäreiden asia

Kuolema ja siihen liittyvät käytänteet eivät ole vain ja ensisijaisesti lääketieteellisiä kysymyksiä, joista voitaisiin päättää pelkästään lääkäreiden kesken, kirjoittaa Heljä Uusitalo.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Eutanasia nousee säännöllisesti puheenaiheeksi mediassa, mutta Suomessa ei ole keskusteltu perusteellisesti siitä, pitäisikö täysivaltaisella potilaalla olla tietyissä tilanteissa mahdollisuus kuolinapuun eli eutanasiaan tai lääkäriavusteiseen itsemurhaan.

Kuolinapukysymyksen on katsottu kuuluvan niin selvästi lääketieteen piiriin, että myös valta aloittaa kuolinapua koskeva keskustelu on luisunut lainsäätäjiltä lääkäreiden ammattikunnalle. Kun lääkärikunnan enemmistö on vastustanut kuolinapua, keskustelua ei ole edes aloitettu.

Suomen lääkäriliitto on perustellut kielteistä kuolinapukantaansa lääkärin eettisillä ohjeilla. Ilmeisesti kielteinen kanta perustuu nimenomaan ohjeiden tulkintaan, sillä Lääkäriliiton valtuuskunnan vuonna 2014 hyväksymissä eettisissä ohjeissa kuolinapua ei mainita. Sen sijaan lääkäri velvoitetaan ohjeissa ”kunnioittamaan elämää ja ihmisyyttä”, ”kunnioittamaan potilaan itsemäärämisoikeutta” sekä ”lievittämään potilaiden kärsimyksiä”.

Mikään edellä mainituista eettisistä ohjeista ei ymmärtääkseni estäisi kuolinavun antamista.

Päinvastoin kyseisillä ohjeilla voitaisiin yhtä hyvin perustella sitä, miksi kuolinapu pitäisi potilaan sitä halutessa tietyissä tilanteissa ja tietyillä ehdoilla sallia.

Voi myös kysyä, miksi lääkäreiden ammattikunnan sisäiset ohjeet tai ohjeiden tämänhetkiset tulkinnat pitäisi nähdä kaiken muun yläpuolella oleviksi ikuisiksi eettisiksi periaatteiksi. Sairaanhoitoa ja lääkärin työtä kai säädellään yhteiskunnassa samalla tavoin kuin mitä tahansa muutakin inhimillistä toimintaa. Kuolema ja siihen liittyvät käytänteet eivät ole vain ja ensisijaisesti lääketieteellisiä kysymyksiä, joista voitaisiin päättää pelkästään lääkäreiden kesken.

Näyttää myös siltä, ettei lääkärikunnankaan kuolinapukanta ole yksimielinen. Vuonna 2013 tehdyn kyselyn (Journal of Medical Ethics, 2015) mukaan 46 prosenttia suomalaislääkäreistä suhtautuu kuolinapuun myönteisesti. Noin 23 prosenttia lääkäreistä olisi kyselyn mukaan itse valmis antamaan kuolinapua, jos se olisi laillista.

Kuolema koskee aikanaan meitä kaikkia. Kysymys siitä, pitäisikö kuolemansairaalla ja kärsivällä ihmisellä olla halutessaan mahdollisuus kuolinapuun, sisältää monisyisiä arvo- ja ihmisoikeusnäkökulmia. Siksi kysymykseen vastaamista ei pitäisi jättää vain yhden ammattikunnan yksinoikeudeksi.

Heljä Uusitalo

Lappeenranta

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat