Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Piispat antavat avioliitosta yksinkertaistavan kuvan

Samaa sukupuolta olevien kohdalla kirkko määrittää avioliiton toisin kuin heteroparien kohdalla, kirjoittavat teologisen sukupuolentutkimuksen asiantuntijat mielipidekirjoituksessaan.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat
Martti Kainulainen / Lehtikuva
Kirjoittajien mielestä kirkko tarvitsee monipuolisempaa avioliiton ja seksuaalisuuden teologiaa.
Kirjoittajien mielestä kirkko tarvitsee monipuolisempaa avioliiton ja seksuaalisuuden teologiaa. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Piispainkokous antoi keskiviikkona selonteon kirkon avioliittokäsityksestä uuden avioliittolain takia. Sen keskeinen väite on, että luterilaisen kirkon avioliittokäsitys on pysynyt suhteellisen muuttumattomana. Naisen ja miehen avioliiton ensisijaisuutta perustellaan naisen ja miehen välisellä seksuaalisuudella, jonka nähdään symboloivan luomakunnan perimmäistä olemusta. Lisäksi painotetaan, että vain naisen ja miehen välisessä suhteessa voi syntyä lapsia.

Tällainen kuva avioliitosta on kuitenkin yksinkertaistava. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käsitys avioliitosta on muuttunut paljon etenkin toisen maailmansodan jälkeen.

Avioliitto on nähty kirkossa ja laajemmin yhteiskunnassa Jumalan asettaman elämänjärjestyksen sijaan yhä vahvemmin kahden yksilön välisenä parisuhteena. Sen nähdään tarjoavan turvallisen paikan puolisoiden persoonalliselle kasvulle ja luovan turvaa suhteen jatkumiselle. Lisääntyminen on vain yksi avioliiton tehtävistä.

Eettisessä puheenvuorossaan Kasvamaan yhdessä kirkon piispat jopa toteavat, että on varottava tekemästä mitään avioliiton tehtävää ”avioliiton yksinomaiseksi tarkoitukseksi”.

Korostamalla lisääntymistä selonteko kapeuttaa avioliiton teologiaa. Suhteessa aiempiin kannanottoihin näyttää siltä, että samaa sukupuolta olevien kohdalla kirkko määrittää avioliiton toisin kuin heteroparien kohdalla. Syntyy vaikutelma, että lisääntymiseen vetoaminen on viimeinen keino kieltäytyä siunaamasta samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Samalla tätä voi pitää osoituksena kirkon vaikeudesta tarkastella sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksiä kriittisesti.

Kirkko tarvitsee monipuolisempaa avioliiton ja seksuaalisuuden teologiaa. Sukupuolentutkimuksen näkökulmat toisivat parempaa ymmärrystä esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden historia- ja kulttuurisidonnaisuudesta, uskonnon ja vallan välisistä kytköksistä sekä ihmisten eletyistä kokemuksista.

Kuinka esimerkiksi kirkko omalla toiminnallaan määrittää sitä, mikä on hyväksyttävää seksuaalisuutta? Esimerkiksi ero siunauksen ja rukouksen välillä on kokemuksellisesti merkittävä: tuoreen tutkimuksen mukaan rukoushetki synnytti parisuhteensa rekisteröineille ihmisille kokemuksen hyväksynnästä vain silloin, kun he mielsivät rukouksen siunaukseksi sanan teologisessa merkityksessä.

Piispainkokouksen selonteko pyrkii ymmärrettävästi vaalimaan kirkon sisäistä yhtenäisyyttä korostamalla erilaisten näkökantojen ymmärtämistä. Ilman kriittistä asennetta se tapahtuu niiden kustannuksella, jotka ovat jo valmiiksi marginaalisessa asemassa. Lopputuloksesta ei siten välity se, mihin halutaan pyrkiä: kaikkien ihmisten yhdenvertaiseen hyväksyntään.

Teemu Ratinen

Elina Hellqvist

Vilja Alanko

teologisen sukupuolentutkimuksen asiantuntijoita, Helsingin yliopisto

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat