Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nimimerkki Kahden lapsen äiti mielipidesivulla: Olin kuvitellut, että imettäminen sujuisi luonnostaan

Rintaraivarit, suihkutissit ja lopulta imettämisen päättyminen vauvan rinnasta kieltäytymiseen tulivat järkytyksenä, kirjoittaa nimimerkki Kahden lapsen äiti.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat
Marja Airio / Lehtikuva
Imettämisen vaikeudet yllättivät nimimerkki Kahden lapsen äidin.
Imettämisen vaikeudet yllättivät nimimerkki Kahden lapsen äidin. Kuva: Marja Airio / Lehtikuva

Vauvan saatuani suurin yllätys oli se, miten vaikeaa imettäminen voi olla. Olen nelilapsisen perheen ja suuren serkusparven vanhin, joten olen aina nähnyt ympärilläni imettäviä naisia. Kukaan heistä ei kuitenkaan jakanut kokemuksiaan ja tietoaan.

Olin kuvitellut, että imettäminen sujuu luonnostaan: tissi lapsen suuhun ja siinä se. Niinpä sellaiset asiat kuin rintaraivarit, suihkutissit ja lopulta imettämisen päättyminen vauvan rinnasta kieltäytymiseen tulivat järkytyksenä. Eikä neuvolasta ollut mitään apua.

Imetyskouluttaja Jenni Vaarno tutki väitöskirjassaan äitien näkemyksiä ja kokemuksia pienten lasten syöttämisestä Suomessa sekä Salomonsaarilla. Helsingin Sanomissa (17.8.) hän kertoi, että nainen jää Suomessa helposti yksin, jos imettäminen ei onnistu. Oma kokemukseni tukee tutkimustulosta.

Esikoista odottaessani luin kaikki oppaat ja katsoin sairaalan sivuilta videoita, joilla nainen vaaleanpunaisessa kylpytakissa esitteli hyvää imuotetta. Mutta synnytyksen jälkeen pitelin käsissäni punaisena kirkuvaa lasta, joka ei saanut rinnasta otetta. Onneksi maito nousi nopeasti rintoihini, ja lopulta minä ja vauva opimme, miten homma toimii.

Saimme nauttia onnellisista imetyshetkistä, kunnes kolmen kuukauden iässä hän alkoi saada raivokohtauksia tarjotessani rintaa. Tilannetta pahensivat maitoa vauhdikkaasti suihkivat tissit, jotka ampuivat vauvaa maidolla silmiin ja korviin. Jokaisesta imetyskerrasta tuli epätoivoinen taistelu. Lopulta teimme välirauhan, jossa vauva suostui syömään huutamatta, mutta vain rauhallisessa huoneessa makuultaan.

Neuvolan suosituksesta aloin antaa siihen asti täysimetetylle vauvalleni lisämaitoa pullosta, kun hän on neljä kuukautta. Päästyään pullon makuun lapsi alkoi vieroksua rintaa. Lopulta olin kierteessä, jossa lypsin oman maitoni pumpulla pulloon ja syötin sitten lapselle. Jatkoin taistelua kuukauden, kunnes itkin neuvolassa imetysongelmistani. Neuvolan täti väänteli käsiään ja näytti myötätuntoiselta. ”Jos se on rankkaa etkä jaksa enää, niin ei sinun tarvitse enää yrittää”, hän sanoi.

Olin onnellinen, kun toinen lapseni tarttui rintaan termiitin raivolla jo synnytyssalissa. Ilo vaihtui kuitenkin tuskaksi, kun nännit kipeytyivät niin, että purin hammasta ja söin parin viikon ajan särkylääkkeitä pystyäkseni imettämään.

Tällä kertaa tunnistin oireet, kun rintaraivarit alkoivat. Olemme nopeasti päässeet vaiheeseen, jossa imetys onnistuu, kunhan pötköttelemme rauhassa sängyllä. Imettäisin ilomielin julkisilla paikoilla kahviloissa ja kaduilla, jos se vain onnistuisi! Olen yrittänyt epätoivoisesti imettää huutavaa lasta auton vieressä tien poskessa ja huoltoasemien vessoissa. Vaikea imetysvaihe voi lukita äidin kotiin.

Imetykseen liittyvät ongelmat tuntuvat olevan Suomessa tabu. Niistä puhutaan vain anonyymisti netin keskustelupalstoilla. On käsittämätöntä, miten pihalla imetyksestä neuvolat ovat ja miten kaikki tukeminen ja asiantuntemus on jätetty vapaaehtoisille.

Jos Suomessa halutaan tukea äitejä imetyssuositusten täyttämisessä, neuvolahenkilökunnan ammattitaitoa pitäisi kehittää. Neuvontaa ei saa jättää netin keskustelupalstojen vertaistuen varaan. Ja mieluummin olisin kuullut niistä kokemuksista oman lähipiirini naisilta.

Kahden lapsen äiti

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat