Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Urheilulahjakkuuksien löytäminen edellyttää laajaa harrastuspohjaa

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa varsinaista huippu-urheilua tuetaan suurin piirtein yhtä paljon kuin Suomessa, mutta liikuntaan suunnatut määrärahat ovat Suomea huomattavasti suurempia.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Suomen historiallisen huonon olympiamenestyksen jälkeen keskustelu huippu-urheilun tilasta ja sen merkityksestä on käynyt kiivaana.

On karkeasti ottaen kaksi toimivaa mallia, joilla kansainvälinen menestys huippu-urheilussa voidaan saavuttaa. Ensimmäinen perustuu järjestelmään, jossa urheilumenestyksestä on tehty tehty ihmiselle väylä nostaa merkittävästi omaa taloudellista ja sosiaalista statustaan. Esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä yhteiskunta panostaa voimakkaasti kilpaurheiluun ja palkitsee menestyneitä urheilijoita runsaskätisesti.

Kesäolympialaisissa viime vuosikymmeninä Suomea paljon paremmin menestyneissä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on ollut käytössä toinen malli. Näissä maissa varsinaista huippu-urheilua tuetaan suurin piirtein yhtä paljon kuin meilläkin, mutta liikuntaan suunnatut määrärahat ovat huomattavasti suuremmat kuin Suomessa.

Näissä maissa, kuten Suomessakin, huippu-urheilijat tavoittelevat menestystä usein omien taloudellisten intressiensä vastaisesti: intohimosta ja rakkaudesta omaan lajiin. Ilman taloudellisia kannustimia innokkaiden ja lahjakkaiden urheilijoiden löytäminen edellyttää laajaa harrastuspohjaa, josta menestyjät voidaan seuloa.

Suomessa olympiamitaleilla ei ole enää samanlaista merkitystä kansallisen identiteetin rakentajina kuin joskus aikaisemmin, ja on helppo ajatella, että huippu-urheilun tukeminen on vain rahan haaskausta.

Huippu-urheilu ei kuitenkaan ole jokin muusta liikunnasta ja urheilusta erillään oleva ilmiö. Lahjakkaimmat ja motivoituneimmat liikkujat siirtyvät harrastuksesta huippu-urheilijoiksi. Liikunnan ja urheilun tuomat kansanterveydelliset hyödyt ovat myös merkittävät.

Suomessa ratkaisu valtavaan liikkumattomuuden ongelmaan on siis sama kuin resepti, jolla menestytään huippu-urheilussa: mahdollisimman monet lapset ja nuoret on saatava liikkumaan. Se vaatii kunnilta ja valtiolta nykyistä suurempaa panostusta liikuntaan: tarvitaan enemmän rahaa matalan kynnyksen liikkumismahdollisuuksien luomiseksi.

Kun massat saadaan liikkeelle, niiden joukosta löytyville lahjakkuuksille on voitava tarjota polku kohti huippu-urheilua urheiluakatemioiden, lajiliittojen, maajoukkuerinkien ja muun urheilujärjestelmän kautta. ”Kaikki pelaa” -ajattelu ei pilaa suomalaista huippu-urheilua, vaan oikein toteutettuna pelastaa sen – ja ratkaisee samalla monta muutakin kansanterveydellistä ongelmaa.

Joonas Lyytinen

liikuntalautakunnan jäsen (vihr), juniorivalmentaja, Helsinki

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat