Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Maaseudulla elää muitakin kuin maatalousyrittäjiä

Vaikka 1990-luvun alun lama ja nykyinen syvä taantuma ovat ruhjoneet maaseutua ja kiihdyttäneet uusien elinkeinojen etsimistä, on luovan tuhon sosiaalinen hinta vaikea pala nieltäväksi.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Juha Suominen (HS Mielipide 1.9.) sanoi hyväksyvänsä, että yhteiskunta maksaa vähävaraisen kuluja, mutta ei ymmärrä maaseudun tukemista – etenkään, jos se perustuu agraarikulttuurin arvoihin. Maaseudun rakentuminen agraarikulttuurin, maatalouden ja Suomi-filmien elämysmaailman varaan onkin sitkeä mielikuva, joka lyö railoa suomalaisten kokemusmaailmoihin.

Kuten Sirpa Kähkönen kolumnissaan (HS 30.8.) totesi, yhteinen kokemusmaailmamme on harvinaisuus. Se kiteytyy jälleenrakentamiseen: sota-ajan kurjuuden jälkeen rakennettiin koteja ja saunamökkejä ja tavoiteltiin parempaa elämää. Yhteisistä tavoitteista unelmoiminen kosketti jokaista yhteiskuntakerrosta.

Maaseutu ei ole vain maatalouden varaan rakennettu agraariyhteisö, se on myös pienten ja suurempien yritysten verkosto, joka on luonut alueellisia osaamisalueita, esimerkiksi pitkin Etelä-Pohjanmaata sirpaloituneen metalliteollisuuden.

Sama paremmasta elämisestä unelmoiminen ruokki näiden maatalouden rinnalle nousseiden yritysten muodostumista ja kaupunkien teollisuusyrittämisen kasvua. Kysymys onkin arvomaailmasta: vaikka taloudessa rahaa oli vähemmän kuin nykypäivänä, maaseudulla jokaisessa kylässä oli koulu, sivistystä ja yhteisöjen luomaa kulttuuria – oli se sitten agraariperinteeseen perustuvaa tai ”korkeammaksi” arvostettua. Se toi lisäarvoa kansantalouteen kattavan osaamispotentiaalin kautta.

Suomalaiseen hyvinvointivaltioon on aina liittynyt työn ja yrittämisen arvostaminen. Vaikka suomalaiseen, sosiaaliliberalismista arvojaan etsivään malliin onkin viime aikoina kohdistunut markkinaliberalistista kritiikkiä, on se mielestäni jälkijunassa, sillä ajatusvirtaukset maailmalla ovat alkaneet etsiä ratkaisuja muualta, kuten Yhdysvalloissa Donald Trumpin ja Britanniassa Jeremy Corbynin omanlaisistaan ekonomisen nationalismin malleista.

Vaikka 1990-luvun alun lama ja nykyinen syvä taantuma ovat ruhjoneet maaseutua ja kiihdyttäneet uusien elinkeinojen etsimistä, luovan tuhon sosiaalinen hinta on vaikea pala nieltäväksi. Ilman maaseudun tukien kaltaisten sosiaalisten vakuutusten mahdollisuutta epävarmuus muuttuu epäonnistumisen kehäksi, joka tyhjentää maaseutua kaupunkeihin yhä kiihtyvällä tahdilla – samalla kuumentaen siellä elinkustannusten nousua ja kilpailua työmarkkinoilla.

Maaseudun jättäminen susien asuttamaksi olisi virheratkaisu.

Miika Kataja

kauppatieteiden maisteri,

yhteiskuntapolitiikan opiskelija

Jyväskylä

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat