Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Turvapaikkapuhutteluissa on pahoja puutteita – tässä esimerkki viime viikolta

Turvapaikkahaastattelijat tekevät varmasti parhaansa kovien paineiden alla. Prosessia on kuitenkin korjattava niin, ettei turvapaikanhakijoita nöyryytetä eikä heidän asemaansa heikennetä.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Sunnuntai-sivuilla käsiteltiin Maahanmuuttoviraston toimintaa ja sen tulosorientoitunutta päätöksentekoprosessia. Haastateltujen Migrin virkamiesten mukaan tulostavoitteet ovat liian kovat eikä haastatteluihin ole tarpeeksi aikaa. Haastattelujen ja päätöksenteon laatu kärsivät.

Tuon esiin turvapaikkahaastatteluprosessin toisesta vinkkelistä, maahanmuuttajan näkökulmasta.

Turvapaikanhakija odottaa turvapaikkapuhuttelua 6–10 kuukautta. Hänen ei ole mahdollista saada haastattelun ajankohdasta etukäteen mitään tietoa, eikä sitä voi kiirehtiä. Tämä vaihe on maahanmuuttajalle raskas. Epätietoisuutta on vaikea kestää. Turvapaikkapuhuttelu voi olla turvapaikanhakijalle elämän tärkein neuvottelu. Sen perusteella määräytyy hänen tulevaisuutensa: saako hän jäädä Suomeen vai joutuuko hän palaamaan kotimaahansa, jossa kuoleman uhka on monille ilmeinen.

Kuvaan prosessia todellisen esimerkin valossa viime viikolta. Turvapaikanhakijalle oli ilmoitettu turvapaikkapuhuttelun ajankohta. Koska puhuttelun oli määrä tapahtua toisella paikkakunnalla, vastaanottokeskus lähetti puhuteltavan sinne jo edellisenä päivänä. Tapaaminen oli sovittu aamuksi kello 8.15.

Aamulla viraston odotushuone oli tupaten täynnä ihmisiä. Ilmeisesti kaikki tai ainakin suurin osa haastateltavista oli pyydetty paikalle kello kahdeksaksi. Alkoi odotus päästä puhutteluun. Ei voinut oikein käydä wc:ssäkään, koska puhutteluaika oli kello 8.15. Odotusta kesti ja kesti. Kello tuli 10, sitten 11. Ikkunasta näkyi, että osa haastattelijoista lähti kaupungille, ilmeisesti lounaalle. Hakija ei voinut lähteä mihinkään.

Mitään tietoa mahdollisesta haastattelun aloitusajankohdasta tai lounastauosta ei annettu. Haastattelu saattoi alkaa milloin tahansa. Odotus jatkui ja jatkui.

Kello 15 – seitsemän tunnin odotushuoneessa istumisen ja odotuksen jälkeen – tultiin sanomaan, että haastattelua ei aloiteta sinä päivänä. Edessä oli parin tunnin kotimatka ilman haastattelua ja ilman tietoa jatkosta.

Vahtimestari sanoi lähtiessä, etteivät aikataulut kuulu hänelle, mutta kalenterit ovat täynnä seuraavat kolme viikkoa.

Sinä päivänä, jolloin kuvaamani tilanne tapahtui, havaintojeni mukaan kolme hakijaa sai päivän päätteeksi lähteä pois tyhjin toimin. Olen ymmärtänyt, ettei tämä ole mitenkään poikkeuksellista. Ilmeisesti vielä yleisempää on, että puhuttelut joudutaan keskeyttämään kellon tullessa 16.

Puhuttelun jatkaminen tarvittaessa on hyvä asia, mutta jatkoajankohdasta ei sovita. Uusi kutsu jatkoneuvotteluun tulee mahdollisesti 2–6 viikon päästä.

Haastattelijat tekevät varmasti parhaansa kovien paineiden alla. Liian tiukat tulospaineet eivät kuitenkaan saa aiheuttaa turvapaikanhakijalle kohtuutonta tilannetta.

Itse prosessi on korjattava niin, ettei turvapaikanhakijaa nöyryytetä eikä hänen asemaansa heikennetä. Kuinka moni meistä jaksaisi keskittyä elämän tärkeimpään neuvotteluun tuntien ja päivien odotuksen jälkeen?

Maahanmuuttajien

kanssa työskentelevä

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat