Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomen ja Venäjän välit ovat olleet pitkälti normaalit

Jos noudatamme Upin raportin näkemyksiä, meidän on syytä tuntuvasti supistaa yhteistyötä rajanaapurin kanssa.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Ulkopoliittisen instituutin (Upi) valmistamasta tutkimusraportista Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla on herännyt moninainen keskustelu. Raportilla on useita ansioita, etenkin Venäjän sisäisen tilanteen analysoinnissa. Toisaalta raporttia on arvosteltu pelottelusta.

Sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen mukaan raportti antaa vain vähän aineksia Venäjän toiminnan ymmärtämiseen, sillä raportti ei analysoi, mitä maailmassa muuten tapahtuu. Mielestäni arvostelu on perusteltua, sillä raportti keskittyy voimakkaasti vain Venäjän sisäisten tekijöiden analysointiin.

Kun vertailee Upin raportin luomaa kuvaa Suomen ja Venäjän suhteisiin käytännössä, epäsuhta on melkoinen. Kahden valtion välit ovat olleet pitkälti normaalit. Jos noudatamme raportin näkemyksiä, meidän on syytä tuntuvasti supistaa yhteistyötä rajanaapurin kanssa.

Raportti maalannee Itämeren turvallisuustilanteesta liian synkän kuvan, kun noteerataan se tosiseikka, että Nato-valtiot pystyvät sulkemaan Tanskan salmet. Salmilla on suuri merkitys Venäjän ulkomaankaupalle. Ja vaikka toisen maailmansodan jälkeisinä 70 vuotena Itämerellä on ollut paljon sotilaallista toimintaa, aseellisilta konflikteilta on vältytty.

Puolustusministeriö julkaisi heinäkuun alussa tutkija Tero Lundstedtin ja allekirjoittaneen tutkimusraportin kansainvälisen oikeuden roolista Venäjän ulkopolitiikassa. Raportti tarkasteli Venäjää suurvaltana kansainvälisessä politiikassa ja oikeudessa. Raportti ei sisällyttänyt Suomea aihepiiriinsä, ja Venäjän sisäisiä tekijöitä se käsitteli suppeasti. Raporttimme on Venäjä-kriittinen mutta osoittaa enemmän ymmärtämystä Venäjän motiiveja kohtaan kuin Upin raportti.

Yksi raporttimme luku käsittelee Venäjän kansainvälisoikeudellista reagointia toisten valtioiden rikkomuksiin viime aikojen aseellisissa selkkauksissa. Toteamme Venäjällä vahvistuneen sellaisen näkemyksen, että kun johtavat länsivallat loukkaavat asevoiman käytön kieltoa surutta, miksi Venäjän pitäisi olla se kiltti suurvalta. Muutos tulikin Venäjän ulkopolitiikassa vuosina 2007–2008, ja ainakin toistaiseksi sen kulminaatio on Venäjän viime vuosien aggressiivinen Ukraina-politiikka. Taustalla on kuitenkin länsivaltojen kansainvälistä oikeutta loukkaava politiikka. Patsas George W. Bushille!

Raporttimme mukaan nyky-Venäjän voidaan pääsääntöisesti katsoa kunnioittavan kansainvälistä oikeutta mutta tulkitsevan sitä selvästi tarkoitushakuisemmin kuin federaation ensimmäisinä viitenätoista vuotena. Ilman laillisia perusteita Venäjä katsoo, että sillä on erityisoikeuksia entisen Neuvostoliiton alueen valtioihin nähden (pois lukien Baltian maat). Venäjä pyrkii perustelemaan erityisoikeuksia kansainvälisoikeudellisin argumentein, mutta nämä argumentit eivät vakuuta.

Lauri Hannikainen

kansainvälisen oikeuden

emeritusprofessori, Helsinki

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat