Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Jalat yrittävät pakoon, järki sanoo toista

Minun vieraan pelkoni alkoi merillä.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Lauri Mannermaa kirjoitti (HS Mielipide 12.9.) kommenttina Jari Tervon haastatteluun (HS Kulttuuri 10.9.), että pelkkä vieraan pelko ei tee ihmisestä rasistia. Mannermaa on oikeassa.

Kansakoulun aapis- ja laulukirjoissa vilisi 1940-luvulla mustia afrikkalaisia. Kun opin lukemaan, ahmin innoissani Edgar Wallacen Sandi-romaaneja. Ensimmäisen elävän mustan miehen näin Helsingissä olympiavuonna 1952. Rasismista en ollut kuullutkaan, eikä minusta tullut rasistia.

Minun vieraan pelkoni alkoi vasta merillä. Tummaihoiset amerikkalaiset pahoinpitelivät ja ryöstivät meitä kalpeanaamoja sataman liepeillä Hobokenissa. Sittemmin pelkoni paheni Lagosissa. Kaksi mustaa brasilialaista laivatoveriani kertoivat naureskellen, että ihonväri suojelee heitä maissa.

Erilaisuutta kohdatessani jalkani yrittävät yhä vieläkin pakoon, vaikka järkeni väittää, että mitään hätää ei ole. En kuitenkaan usko, että jalkani edustavat rasismia tai jotain muuta absoluuttista pahaa. Arki on tosielämässä erilaista kuin kirjailijan kammiossa.

Esa Karanko

merimies, eläkkeellä

Helsinki

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat