Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Erilaisuus ei hetkauta autistista poikaani

Poikani myös tarkkailee suorastaan huvittuneena, kun me niin sanotusti normaalit hössötämme, teemme itsestämme tärkeitä tai riitelemme milloin mistäkin mitättömästä asiasta, kirjoittaa nimimerkki Sammakkoprinssin äiti.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Jari Tervo epäili (HS Kulttuuri 10.9.) – epätieteellisesti tosin, kuten hän muistutti –, että koska suomalaiset ovat autistisia, heidän on vaikea ottaa vastaan muualta tulleita.

Minä taas arvelen – myös epätieteellisesti –, että asia on juuri päinvastoin: jos keskuudessamme eläisi enemmän autisteja, meillä olisi vähemmän rasisteja. Väitteeni tueksi kerron muutamia esimerkkejä nyt jo yli nelikymppisestä autistisesta pojastani.

Pojalleni kaikki ihmiset syntyperästä, ihonväristä ja sosiaalisesta asemasta riippumatta ovat saman arvoisia. Hänelle on täysin merkityksetöntä, mistä kukakin on Suomeen tullut. Hän ei piittaa ihmisten leimaamisesta. Häntä ei hetkauta mitenkään oma erilaisuutensa eikä hän vertaa itseään meihin toisella tavalla erilaisiin, joita joskus on päätetty alkaa kutsua normaaleiksi. Valitettavasti poikani erilaisuus johti hänen nuoruudessaan usein siihen, että häneen suhtauduttiin rasistisesti.

Autisti on ennakkoluuloton. Hän kohtaa mielellään toisen ihmisen, joka on ”paljas”, todellinen oma itsensä, eikä mielistele tai yritä esittää mitään. Autistille on aina tärkeämpää itse asia kuin asian ympärillä koolla olevat ihmiset. Siksi hän käyttäytyy sosiaalisissa tilanteissa toisin kuin muut.

Tästä kuvaava esimerkki olivat sukulaisperheemme ristiäiset. Poikani oli ristiäisvieraista ainoa, joka halusi ehdottomasti ensin nähdä vielä nimeä vailla olevan uuden perheenjäsenen, ja vasta sitten oli sukulaisten kättelyn vuoro.

Poikani myös tarkkailee suorastaan huvittuneena, kun me niin sanotusti normaalit hössötämme, teemme itsestämme tärkeitä tai riitelemme milloin mistäkin mitättömästä asiasta. Moni turha ja jankuttava riita perheessämme loppui aina saman tien, kun autistinen poikani ei enää pystynyt pidättämään nauruaan.

Omalla esimerkillään autistinen kasvattaa perheensä, sukunsa ja lähipiirinsä suvaitsevaan ja tasa-arvoiseen suhtautumiseen kaikkia maailman ihmisiä kohtaan.

Sammakkoprinssin äiti

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat