Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Miksi hyvä työntekijämme sai kielteisen turvapaikkapäätöksen?

Yrityksemme palkkasi SPR:n tet-harjoittelun kautta irakilaisen turvapaikanhakijan, joka alansa ammattilaisena sopeutui hyvin työyhteisöömme. Migrin hänelle antama kielteinen turvapaikkapäätös tyrmistytti.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Keväällä 2016 otimme tuotantotoimintaa harjoittavaan yritykseemme harjoittelijaksi irakilaisen pakolaisen SPR:n järjestämältä tet-harjoittelukurssilta. Halusimme osallistua ja auttaa. Kukaan työpaikallamme ei vastustanut harjoittelua, sillä käyhän meillä myös opiskelijoita ja koululaisia tutustumassa pk-yrityksemme työhön.

Harjoittelujakson päättyessä teimme normaalia tet-arviointia. Harjoittelijamme, lempinimeltään Alladin, osoitti perusosaamisessa ammattitaitonsa: hän oli huolellinen ja vastuuntuntoinen ammattimies. Hän oli myös iloinen ja avulias.

Päätimme palkata Alladinin, koska meillä oli pula osaavista käsistä. Sittemmin kesän kiireissä havaitsimme, että hänen erilainen elämäkokemuksensa ja positiivinen avoimuutensa rikastutti myös henkisesti työyhteisöämme. SPR:n tet-kurssi osoittautui meille siis jymy-yllätykseksi: antamisen sijasta saimme.

Iloissani kaikesta tästä lähetin Maahanmuuttovirastolle kirjeen: tässäpä ainakin yksi pakolainen, joka yhdessä suomalaisen työporukkansa kanssa rakentaa siltaa ja aitoa integraatiota arkisesti työtä tehden. Kirjeeni ydinviesti oli, että ainakaan tätä miestä ei tule lähettää entiseen kotiinsa.

Toivoin ja uskoin, että Suomen valtion edustamalla virastolla on jokin syvempi, inhimillisesti hyväksyttävä arvopohja päätöksissään. Kuten esimerkiksi se, että koska Suomi tarvitsee lisää työvoimaa, poimitaan pakolaisista hommiin soveltuvat henkilöt ja annetaan ainakin heille elämisen ja veromaksun mahdollisuus Suomessa.

Hämmästykseni oli suuri, kun Alladin syyskuisena perjantaiaamuna kertoi saamastaan kielteisestä turvapaikkapäätöksestä. Olin tyrmistynyt. Mielestäni nopea sopeutuminen suomalaiseen työyhteisöön olisi jo sinällään ollut riittävä peruste myönteiselle päätökselle, tarvitsemmehan sillanrakentajia.

Pakolaistyöntekijäni on työskennellyt Irakissa yrittäjänä toimeksiantajanaan muun muassa brittiläinen ja amerikkalainen yritys sekä Australian suurlähetystö.

Minulla ei ole tietenkään ole kykyä arvioida näiden työsuhteiden aiheuttamia turvallisuusuhkia, mutta toki tiedän sen, että vain muutama viikko ennen työntekijäni saamaa karkotuspäätöstä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli todennut Irakin olevan turvaton paikka Ruotsiin muuttaneelle pakolaisperheelle, joka oli elättänyt itsensä työskentelemällä länsimaisissa suurlähetystöissä (HS 23.8.). Päätöksen seurauksena Ruotsin tekemä karkotuspäätös kumoutuu.

Kummeksun, miten Maahanmuuttovirasto voi päätyä samankaltaisessa tapauksessa eri tulokseen kuin Ihmisoikeustuomioistuin.

Onko niin, että Maahanmuuttovirastomme voi olla välittämättä vertailukelpoisesta ennakkotapauksesta? Onko Maahanmuuttovirasto irrallinen saareke virastojen meressä? Eikö sen tarvitse huomioida päätöksissään pitkäjänteisiä yhteiskunnallisia tavoitteita?

Ymmärrän, että yhteiskuntamme on kohdannut pelottavan muutoksen. Hallintomme kyky kohdata tätä muutosta vaikuttaa työnantajan näkökulmastani päämäärättömältä.

Työn tekeminen ja työyhteisöön kuulumisen oikeus ovat varmasti onnistuneen kotouttamisen avaintekijöitä. Annetaan sille mahdollisuus.

Pekka Vahtera

yrittäjä, Naantali

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat