Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Automaattiset reaktiotkin ovat opittuja eivätkä tee ennakkoluuloista hyväksyttäviä

Monet ennakkoluulot sisältyvät kulttuuriimme ja omaksutaan siten jo varhain, kirjoittavat professori Karmela Liebkind ja yliopistonlehtori Tuuli Anna Mähönen.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Lauri Mannermaan mukaan (HS Mielipide 12.9.) ihmisen aivot eivät voi muuta kuin reagoida primaariemootioilla eli alkukantaisesti pelolla tai vihalla, jos ympäristö koetaan ennakoimattomaksi ja turvattomaksi. Siksi ihmisen, joka kokee vieraan kulttuurin edustajan uhkana, pitäisikin voida ”tuntea, että reaktio on hyväksyttävä ja normaali”, eikä saisi ”leimata ketään rasistiksi primääriemootion perusteella”.

Automaattiset reaktiot eivät kuitenkaan tarkoita, että ennakkoluulot tai syrjivä käyttäytyminen olisivat niiden väistämätön seuraus.

Ennakkoluulot muodostuvat tietyn ryhmän jäseniin kohdistuvista uskomuksista, tunteista ja käyttäytymistaipumuksista. Nämä osatekijät liittyvät toisiinsa: stereotyyppiset käsitykset tuottavat tietynlaisia tunteita ryhmää kohtaan ja laukaisevat tietynlaisen käyttäytymisen.

Esimerkiksi vihapuheessa jonkin ryhmän vahingoittamista voidaan perustella käsityksillä tämän ryhmän ominaisuuksista.

Kieltä voidaan käyttää myös ennakkoluulojen peittämiseen. Normit määrittelevät, mikä on kulloinkin ”poliittisesti hyväksyttävä” tapa puhua ryhmistä ja niiden jäsenistä. Ennakkoluulojen ilmaisutavat muuttuvat ajan kuluessa, ja se, mikä on tuomittavaa yhdessä porukassa, on hyväksyttävää toisessa.

Monet ennakkoluulot sisältyvät kulttuuriimme ja omaksutaan siten jo varhain. Osa ennakkoluuloistamme on myös niin automaattisia, ettemme aina tule edes huomanneeksi niitä.

Omien ennakkoluulojen ja niiden seurausten tiedostaminen on kuitenkin tärkeää: emme voi paeta vastuuta vain toteamalla ajattelumme oikopolkujen olevan tavallisia tai normaaleja. Seija Nyyssönen onkin oikeassa (HS Mielipide 13.9.) siinä, että meillä on valta päättää, miten suhtaudumme automaattisiin reaktioihimme ja minkä merkityksen niille annamme.

On tärkeää muistaa, että myös nämä reaktiot ovat opittuja: olemme jossakin vaiheessa oppineet kokemaan tietyn ryhmän kaikki jäsenet uhkaksi. Ja se, minkä ihmiset kokevat todeksi, muuttuu seuraamuksiltaan todeksi, vaikka tulkinta osoittautuisikin vääräksi.

Karmela Liebkind

sosiaalipsykologian professori

Helsingin yliopisto

Tuuli Anna Mähönen

sosiaalipsykologian

yliopistonlehtori

Helsingin yliopiston Avoin yliopisto

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat