Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sain keskenmenoni jälkeen myötäelävää hoitoa

Yllätyin myönteisesti, kuinka voinnistani huolehdittiin, vaikka en edes ollut itkuinen.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Elina Sahlgren kirjoitti (HS Mielipide 16.9.), kuinka oli jäänyt keskenmenon jälkeen yksin surunsa kanssa. Kuten Sahlgren mainitsi, kohtalotovereita tuntuu olevan netti pullollaan.

Haluankin kertoa oman kokemukseni, kuinka keskenmeno voidaan hoitaa hyvin.

Menimme mieheni kanssa normaaliin alkuraskauden seulontaultraan. Seulonnassa paljastui yllättäen keskenmeno. Se oli iso järkytys.

Kätilö pahoitteli heti tilannetta. Tarvittiin myös lääkäri tarkistamaan tilanne. Koska osaston oma lääkäri oli kiinni leikkaussalissa, kätilö järjesti meidät päivystysosaston puolelle tarkastettavaksi ja saattoi sinne. Päivystysosaston hoitaja tuli ottamaan vastaan, pahoitteli tapahtunutta ja sanoi, että voimme hyvin odottaa myös kahvion puolella.

Vuoromme tultua lääkäri totesi saman kuin kätilökin. Hän määräsi lääkkeet ja sanoi hoitajan antavan vielä ohjeet tyhjennyksen suorittamiseen lääkkeillä kotona seuraavana päivänä.

Hoitaja oli hyvin empaattinen. Hän aloitti sanomalla, että tämä ei varmaan juuri nyt lohduta, mutta keskenmenot tässä vaiheessa raskautta ovat hyvin tavanomaisia. Hän puhui keskenmenon yleisyydestä, syistä ja siitä, että se ei mitenkään ennustaisi uusia keskenmenoja.

Hoitaja ohjeisti seikkaperäisesti lääkkeiden oton seuraavalle päivälle kertoen, miten lääkkeet vaikuttaisivat ja mitä sen jälkeen tapahtuisi.

Vaikka hoitaja puhui raskausmateriaalista, hän ei käyttänyt sanaa vähätellen. Lisäksi hän ympyröi antamistaan papereista sekä päivystyksen että sairaalapastorin puhelinnumeron ja sanoi, että aina saisi soittaa.

Kotihoito sujui seuraavana päivänä kuten pitikin, ja mieli oli hyväksynyt tilanteen, joten olin varsin rauhallinen.

Seuraavien päivien aikana jouduin pari kertaa soittamaan päivystykseen kysyäkseni, olivatko tietyt fyysiset oireet normaaleja vai pitäisikö tulla sairaalaan.

Vaikka en itse tuonut asiaa mitenkään esille ja mieleni oli vakaa ja ääneni kirkas, puhelimeen vastanneet hoitajat kysyivät joka kerta, miten olin jaksanut.

Samoin toimi neuvolan terveydenhoitaja, kun soitin peruakseni neuvola-ajan. Joka kerta yllätyin myönteisesti, kuinka voinnistani huolehdittiin, vaikka en edes ollut itkuinen.

Kiitos Kätilöopiston ja neuvolan henkilökunnalle hyvästä hoidosta. Toivottavasti muille keskenmenon kokeneille voidaan tarjota samaa myötäelämistä.

Tyytyväinen potilas

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat