Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pankki estää unelmani toteutumisen

Onhan se uskottava, että 80 kilometrin päässä Helsingin keskustasta sijaitseva pankin paikalliskonttori tietää, miten bisnes Helsingin keskustassa pyörii.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat
Mikko Stig / Lehtikuva
Kirjoittaja on pettynyt paikallispankkinsa toimintaan.
Kirjoittaja on pettynyt paikallispankkinsa toimintaan. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Olen yli nelikymppinen nainen, jolla on korkeakoulututkinnot liiketoiminnan ja markkinoinnin alalta. Parinkymmenen asiantuntijatyövuoden jälkeen uskaltauduin ryhtyä oman osaamisalani yrittäjäksi.

Pian tuli jo vaihe, jolloin halusin laajentaa liiketoimintaa omalla paikkakunnallani. Kysyin rahoitusta pankkini paikalliskonttorista. Vastauksena oli, että rahoitusta ei tule, koska toiminta ei kannattaisi.

Sitten tarjoutui tilaisuus ostaa jo pitkään toiminut saman alan liiketoiminta Helsingin keskustasta. Finnverasta laina irtosi, mutta pankin mielestä tämäkään liiketoiminta ei kannattaisi huolimatta liiketoimintasuunnitelmasta, markkinointisuunnitelmasta, due diligencesta ynnä muusta. Lainan tarve oli 15 000 euroa.

Onhan se uskottava, että 80 kilometrin päässä Helsingin keskustasta sijaitseva pankin paikalliskonttori tietää, miten bisnes Helsingin keskustassa pyörii. Firman osti joku toinen, joka sai rahoituksen. Toiminta kannattaa ja on laajentunutkin.

Mitä sitten, kun ei voi kasvaa? Laitetaan lappu luukulle ja ilmoittaudutaan kortistoon. Sitten haetaan töitä, mutta miten saada sydän mukaan hakemukseen, kun haluaa tehdä työtä omassa yrityksessä eikä toisen palkkalistoilla?

Parhaan ystäväni kannustamana pessimisti muuttuu jälleen optimistiksi. Myyntiin tulee oman alan pitkään toiminut liiketoiminta Helsingissä. Jälleen menen pankin puheille – tällä kertaa aloitetaan uudesta tuttavuudesta, toisesta paikallispankista. ”Kyllä me sinulle lainaamme summan x, ei muuta kuin toimeen.” Liiketoimintaneuvottelut kaatuivat sitten lopulta kauppahintaan.

Minusta on koomista lukea lehdestä paikallispankkini johtajan mielipidettä, jonka mukaan hän haluaa kehittää ja olla mukana auttamassa paikallisia yrittäjiä. Olen ollut pankin asiakas 30 vuotta, osakasjäsen ja aina maksanut lainat ja kaikki laskut ajoissa. Koskaan ei ole ollut mitään häiriöitä.

Ilmeisesti pankki ei kuitenkaan arvosta asiakkuuttani. Työttömäksi jäämisen jälkeen kaikenlainen pankkiasiointi on muutoinkin vaikeutunut: työttömälle ei voida avata arvo-osuustiliä (ei maitorahoissa tietysti ole kauheasti sijoittamista, ymmärrän), ja pankkikortit ovat jo valmiiksi olleet rikki ja tulevat tilauksesta huolimatta miten sattuu (”jos kortti ei toimi, mies voi nostaa sinulle käteistä”).

Mikä pitää minut tämän pankin asiakkaan? Asuntolaina, johon mieheni on saanut neuvoteltua pienen koron. Miehen pankkiasioinnit hoituvat erinomaisesti – hän on palkkatöissä.

Minulla on omalta alaltani hyvä asiantuntemus, tunnen paitsi alani kotimaan markkinat myös kansainväliset markkinat.

Koska etsinnöistä huolimatta myynnissä ei ole oman alani yrityksiä, olen skeptisestä suhtautumisestani huolimatta tekemässä jälleen liiketoimintasuunnitelmaa.

Rahoitusta lukuun ottamatta kaikki alkaa olla valmista. Omasta paikallispankista lienee turha kysellä lainaa.

Pitkäaikaistyötön bisnesnainen

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat