Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Emeritusprofessori mielipidesivulla: Koulun pitää olla viihtyisä – mutta ei huvipuisto tai pelihalli

Kouluviihtyvyyden paras tae on aidosti välittävä opettaja ja hyvät kaverit, kirjoittaa didaktiikan emeritusprofessori Kari Uusikylä mielipidesivulla.

Mielipide
 
Helsingin Sanomat

Erja Yläjärven kirjoitus (HS Merkintöjä 17.9.) käsitteli peruskoulun uutta opetussuunnitelmaa. Hän kirjoitti näin: ”– – Opettajan tehtävänä ei ole enää pelkkä opettaminen vaan enemmän oppilaiden ohjaus ja sen tukeminen, että lapsi löytää tiedon itse. Uusi oppimiskäsitys perustuu tässä lapsen motivaatioon, viihtymiseenkin.”

Yläjärvi viittasi yhteiskunnan ja työelämän muutokseen, jota koulun tulisi seurata. Työpaikoilla viihtyisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat tärkeitä, miksei siis kouluillakin, hän kysyi. Rinnastus on erikoinen, kun Ura & työ -osiossa (HS 11.9.) juuri kerrottiin, että työpahoinvointi aiheuttaa vuosittain miljardien kustannukset.

Kirjoituksessa todettiin, ettei lasten luovuutta, yleistä hyväntuulisuutta, yhdessä tekemistä tai uskoa itseensä mitata Pisa-kokeissa. Onko Pisa-menestyksemme siis ollut turhaa, ehkä suorastaan luovan hyväntuulisuuden este?

Koulun pitää olla viihtyisä, mutta se ei voi olla huvipuisto eikä pelihalli. Koulussa pitää oppia ahkeroimaan keskittyneenä ja pitkäjänteisesti. Muuten meillä ei kasva päteviä tiedemiehiä, lääkäreitä, juristeja, muusikoita eikä muidenkaan ammattien taitajia.

Kouluviihtyvyyden paras tae on aidosti välittävä opettaja ja hyvät kaverit. Kova yhteiskunta tuottaa paljon rikkinäisiä mieliä ja toivottomuutta. Rahaa ei ole oppilashuoltoon, mutta tietotekniikkaan on.

Niin kutsuttu ilmiöopetus eli oppiainerajat ylittävä integraatio on uudistajien lempilapsi. Järkevästi toteutettuna se auttaa ymmärtämään kokonaisuuksia. Pahimmillaan loogiset, eheät asiakokonaisuudet voivat hajota taivaan tuuliin ja jäljellä on joukko erilaisia ilmiöitä vailla liittymäkohtia toisiinsa. On oppilaita, joiden luontainen ajattelutyyli edellyttää jäsenneltyjä oppisisältöjä ja he kärsivät rajattomuudesta.

Opettajat ovat kasvatuksen ja opetuksen akateemisia asiantuntijoita, pedagogisen ajattelun taitajia. Pätevä opettaja sekä opettaa että ohjaa. Hän ei luovuta opetustaitoaan eikä moraaliaan konsulteille. Esimerkiksi ohjeistus älylaitteiden viikoittaisesta pakkokäytöstä kaikissa oppiaineissa on älytön. Miksi alakoululaisen pitäisi analysoida tabletilta omia urheilusuorituksiaan? Eikö ajan voisi käyttää liikuntaan ja leikkeihin?

Entä ovatko luokat vailla seiniä, riippukeinut ja joustavat työajat parhaita keinoja, joilla koulun tulokset paranevat ja huonosti voivien oppilaiden ongelmat poistuvat? Uudistuksilla on etunsa ja haittansa, joita tulisi osata analysoida oppilaiden erilaisuuden valossa.

Uusi 500 sivun opetussuunnitelma on tarpeellinen. Ongelma ei ole suunnitelmassa vaan ”uuden ja eilisen” pedagogiikan vastakkainasettelussa. Asetelma loukkaa opettajia. Tyypillinen opettaja on muka yhä faktatietoa paasaava tomppeli.

Millainen yhteiskunta, sellainen koulu. Helsingin opetusviraston uutta opetussuunnitelmaa käsittelevässä esitteessä yhteistyökumppaneiksi mainittiin konsulttiyhtiö Accenture ja Microsoft. Korvaako oletettu markkina-arvo pian oppilaiden ihmisarvon? Onko peruskoulun annettava tilaa markkina- ja kilpailukoululle? Kovien arvojen Suomessa tämä on todennäköistä.

Kari Uusikylä

didaktiikan emeritusprofessori

Helsinki

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat