Torstai 31. toukokuuta oli kriittisin päivä. Silloin 20-vuotias Eeva-Maria Tuomela melkein kuoli.

Lohjalainen Tuomela oli joutunut tiistaina Jorvin sairaalaan Espooseen suolitukoksen ja keuhkokuumeen takia. Hänet leikattiin, ja leikkaus sujui hyvin. Vasta torstain vastaisena yönä tilanne oli huonontunut merkittävästi.

Äiti Kaija Tuomela soitti torstaiaamuna Jorvin sairaalaan. Hoitaja kertoi, että vaikeasti kehitysvammaisen tyttären tila on huono. Äiti säntäsi sairaalaan ja löysi uikuttavan tytön, joka oli kivuissaan raapinut itsensä verille. Verisiä haavoja ei ollut hoidettu.

Tyttären tulehdusarvot olivat vaarallisen korkeat. Äidin vaatimuksesta anestesialääkäri kutsuttiin paikalle.

"Lääkäri sanoi, että Eeva-Mariaa ei sitten elvytetä eikä hoideta aktiivisesti, kun Eeva-Marian vointi on huono", Tuomela kertoo.

Samaa sanoi Tuomelan mukaan iltapäivällä paikalle tullut kirurgi.

Se tarkoitti sitä, ettei Eeva-Maria Tuomelaa hoidettaisi terveeksi, vaan hänen tilansa annettaisiin huonota edelleen. Pahimmassa tapauksessa häntä ei elvytettäisi.

"Sanoin, että minä ehdottomasti kiellän sen, että jätetään hoitamatta", kertoo Kaija Tuomela. Hänen mukaansa kirurgi oli perustellut hoitopäätöstä sillä, että anestesialääkäri oli niin harkinnut.

"Kun torstai-iltana Eeva-Mariaa alettiin vaatimuksestani hoitaa aktiivisesti, niin ipanan vointipa rupesi sitten paranemaan!" Tuomela kertoo.

Eeva-Maria Tuomela siirrettiin kotiseutunsa Lohjan sairaalaan, ja maanantaina 4. kesäkuuta hän pääsi jo kotiin.

"Jos en olisi mennyt sairaalaan, lapsi olisi voinut kuolla. Hän olisi kuollut siihen tuskaan ja kipuun", äiti sanoo. Eeva-Maria Tuomela ei itse puhu, eikä pystynyt kertomaan kivuistaan tai tahdostaan hoidon suhteen.

Tuomela uskoo, että hänen tyttärensä kehitysvamma oli perusteena tehohoidon epäämiselle. Hän kertoo, ettei kuitenkaan ole tyttärensä sairaalakäynneillä koskaan aikaisemmin törmännyt vastaavaan kohteluun.

"Kertaakaan ei ole siihen piikkiin laitettu, että jätetään nyt hoitamatta, kun tuo on tuommoinen", Tuomela sanoo.

Leikkauksen tehnyt kirurgi ja hoitavan lääkärin esimies Leena Halme kiistää tiukasti sen, että hoitoa olisi missään vaiheessa lopetettu. Hänen mukaansa hoitava lääkäri oli mahdollisesti kuunnellut anestesialääkärin suositusta hoidon rajaamisesta ja keskustellut asiasta äidin kanssa. Kun äiti oli ollut ajatusta tiukasti vastaan, ei hoidosta ollut luovuttu.

"On saattanut käydä niin, että on yritetty keskustella äidin kanssa siitä, miten menetellään, jos potilaan tila huononee, mutta äiti on käsittänyt asian niin, että hoito lopetetaan", Halme arvelee.

HS ei saanut Tuomelan hoitavaa lääkäriä kiinni. Tuomelan anestesialääkäri ei suostunut kommentoimaan, miksi oli harkinnut "tehohoidon ulkopuolelle rajaamista", kuten potilaan sairaskertomukseen on kirjattu.

"En osaa sanoa, miksi tämä on tänne näin kirjattu. Anestesialääkäri saa vain esittää mielipiteensä", Halme kertoo. Anestesialääkäri ei hänen mukaansa tee koskaan lopullista päätöstä potilaan hoidosta. Päätökset tekee hoitava lääkäri.

Halme kiistää, että kehitysvammalla olisi ollut mitään vaikutusta siihen, kuinka antaumuksella Eeva-Maria Tuomelaa hoidettiin.